Paavalin kirjeet ovat Jumalan sanaa. Niihin on kiteytetty se kristillinen usko, johon kirkko nojaa oman oppinsa. Kerran Paavali kuitenkin erehtyi. Hän väitti, että ruumiillisesta harjoituksesta on vain vähän hyötyä, vaikka siitä tosiasiallisesti on erittäin paljon hyötyä. Mietitäänpä, miksi hän tuollaista väittää.
Kyseinen tekstijakso kuuluu näin: ”Kun opetat veljiä näin, olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija ja saat itsekin vahvistusta siitä uskonopista ja oikeasta opetuksesta, jota olet noudattanut. Hylkää jumalattomat ja joutavat tarut. Harjoita itseäsi oikeaan uskoon. Ruumiin harjoittamisesta on vain vähän hyötyä, mutta oikeasta uskosta on hyötyä kaikkeen, sillä siihen liittyy lupaus sekä nykyisestä että tulevasta elämästä.” (1. Tim. 4:6-8).
Seuraavaksi osoitan, kuinka väärässä Paavali voikaan olla. Tutkimusten mukaan esimerkiksi juoksemisesta on seuraavanlaista hyötyä: juokseminen lisää onnellisuutta, auttaa masennukseen, parantaa oppimiskykyä, kehittää muistia, vahvistaa sydäntä, pitää nuorempana, alentaa verenpainetta, pienentää syöpäriskiä ja antaa lisää vuosia elämään. Vai ei siis muka hyötyä! Ja tämä koskee soveltuvin osin kaikkea liikuntaa. Liiku siis, jos aiot pysyä terveenä ja jos tahdot, pääsi toimii vielä vanhempanakin.
Mutta onko Paavali lopulta eri mieltä meidän kanssamme? Hänhän itse harrasti liikuntaa enemmän kuin ehkä kukaan meistä. Miettikää vähän: huonokuntoinen heppu ei ikinä olisi selvinnyt tuhansien kilometrien patikkamatkoista ja korkeitten vuorten yli kiipeämisestä, kuten Paavali teki. On laskettu, että ensimmäisen lähetysmatkan aikana Paavali ja Barnabas kulkivat jalan noin 800 kilometriä, mutta tämä oli vasta verryttelyä toista ja kolmatta matkaa ajatellen. Kaikkien kolmen matkan aikana vuosina 47-57 hänen arvioidaan kulkeneen jalkapatikassa yli 5000 kilometriä. Siinä on ruumiillista harjoitusta riittämiin yhdelle miehelle. Arvelen, että Paavalin huikea henkinen kapasiteetti ja jaksaminen olivat seurausta siitä, että hän ”harjoitteli” niin paljon.
Miksi hän sitten Timoteukselle väittää, että tästä ei ole mitään hyötyä? Paavali käyttää ruumiin harjoittamisesta sanaa gymnasia, jolla kreikkalaisroomalaisessa maailmassa tarkoitettiin nuorten miesten harjoittelua erityisellä harjoituskentällä. Pääasiassa harjoiteltiin painia ja nyrkkeilyä. Paavali ei varsinaisesti halveksi tätäkään, vaan luo tällä sanalla vastakohdan siihen, millaista hyötyä uskon harjoittamisesta on. Itse asiassa tekstikatkelmamme edellä apostoli torjuu sellaisen uskonkäsityksen, jossa kielletään naimisiin meno ja kieltäydytään joistain ruoista. Hän sanoo, että kaikki minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään. Siis eivät vain hengelliset asiat ole tärkeitä, vaan myös maalliset.
Lausuttuaan tämän Paavali innostuu korostamaan oikeaa ja tervettä uskoa, jonka harjoittamisesta on vielä enemmän hyötyä kuin ajallisista asioista. Uskon harjoittaminen ulottuu nimittäin aina tulevaan elämään asti. Paavalin ajatuksen voinee kiteyttää näinkin: Kyllä ruumiin harjoittamisesta on tosi paljon hyötyä, koska Jumala on luonut meidät ruumiillisiksi olennoiksi. Tämä hyöty ulottuu kuitenkin vain tämänpuoleiseen (joka ei tosin ole vähäarvoista), mutta jos haluat ikuiseen elämään, sinne vie vain oikea usko.
Tarkkaan ottaen Paavali ei ollut lainkaan väärässä, kun ymmärrämme hänen tapansa kuvata asioita vastakohtien kautta. Varsinainen sanoma on siis se, että oikeasta uskosta on eniten hyötyä, vaikka emme me hyödyn takia uskoon tule. Terve usko tuo tasapainoa jo tähän elämään, mutta sen varsinainen hyöty on siinä, että se kantaa ajan rajan tuolle puolen.