Kirjoittanut
Kirjoittaja on ortodoksipappi, lähihoitaja ja teologian suurkuluttaja.Jumala ei kuulu joukkoon. Hänessä ei ole mitään tuttua.
Itse Jumalasta voidaan käsittää ainoastaan hänen käsittämättömyytensä, totesi leikkisästi eräs kirkkoisä.
Tämän äärimmäisen asenteen tavoitteena on varjella aitoa asiaa. Liian helposti ihminen tyytyy johonkin korvikkeeseen.
Jumala on yksi. Hän on tätä myös merkityksessä ainut – täysin vailla vertaa. Ainoa oikea.
Jokainen kristitty voi oppia paljon Martti Lutherin ensimmäisen käskyn selityksestä. Sydämenasiaksi tulee niin helposti jotain muuta. Lutherin napakat sanat ovat paikallaan.
Zeus ja vaikkapa Ukko ovat jumalia. Teologia nimittää heitä epäjumaliksi. Jumala ei kuulu tähän jumalien joukkoon. Liian usein hänet kuitenkin nähdään tähän porukkaan kuuluvana. Hän ei myöskään ole tonttu-ukko, kuten Luther hyvin tokaisee.
Jumalan ja jumalien eroa korostetaan usein isolla alkukirjaimella – Jumala on Jumala ja muut ovat jumalia. Tämä kunnioittava tapa on ontuva. Jumalan ajatellaan täten helposti olevan yksi jumalista, vaikkakin tärkein, isoin ja paras. Hän saa tämän vuoksi ison alkukirjaimen.
Ortodoksiteologi David Bentley Hart haukkui tämän ratkaisun monopolyteismiksi, eränlaiseksi yksi-monijumaluudeksi. Tässä yhtälössä Jumala ei ole verraton, vaan yksi joukosta, vaikkakin jonkun mielestä jumalien suvusta paras.
Tuomas Akvinolaisen opetus aiheesta on naseva ihan latinaksi: Deus non est in genere. Jumala ei ole minkään sukuinen, suunnilleen suomeksi. Englanniksi asiaa voi vielä korostaa leikkisästi toteamalla, että Jumala on no-thing.
Asenne on siis äärimmäinen. Kyse on perinteisestä kannasta ja se ylittää monen uskonnon rajat. Ateismi on jopa sille mieluinen apu.
Ateismi, aiheestakin, arvostelee löysää puhetta jumalista ja uskonnosta. Se tekee näin, jopa tiedostamattaan, palveluksen aidolle asialle, itse Jumalalle.
Jumalasta suositaan teologiassa kielteisiä ilmaisuja. Hän on muun muassa aluton, loputon, luomaton, muuttumaton, vaihtelematon, ruumiiton, näkymätön ja mahdoton koskettaa, erittelee eräs vanha luettelo.
Jumalaa ei oikein voi verrata mihinkään, sillä hän on omassa luokassaan, kaiken tutun tuolla puolen.
Teologia on yhden määritelmän mukaan juuri puhetta Jumalasta. Tämä puhe ei saa olla lörpöttelyä. Puhua pitää, mutta eräs perustotuus ei saa koskaan unohtua.
Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt.
