Kirjoittanut
Maalaistytön muisteluksiaAllekirjoittaneelle opetettiin 35 vuotta sitten teologisessa tiedekunnassa, ettei Mooses ole voinut kirjoittaa Mooseksen kirjoja. Jos sellainen mies nyt yleensä on joskus ollut olemassa, ei hänen elinaikanaan ollut muinaisheprean kirjoitusmerkkejä vielä keksittykään. Väitettiin, että Mooseksen kirjat ovat syntyneet satoja vuosia 1400-1300 –lukujen jälkeen eri ihmisten kutomana tilkkutäkkinä. Niiden historiallinen luotettavuus on siis vähintäänkin kyseenalainen.
Nyt Yle Areenaan on ilmestynyt dokumentti nimeltä Kirjoitustaidon synty, jossa meille esitellään tieteen uusimpia löytöjä. (Mainittakoon tässä välissä, että allekirjoittanut on opiskellut paitsi teologiaa myös yleistä kielitietiedettä. Viimeksi mainittua opiskelin sekä Helsingin yliopistossa että Wycliffe raamatunkääntäjien kurssilla Englannissa. Amerikassa kävin jopa kuuntelemassa Noam Chomskya MIT:ssa.)
Egyptiläiset keksivät hieroglyfit, sumerilaiset nuolenpääkirjoituksen ja kiinalaiset omat kanjinsa. Näissä kirjoitustavoissa yksi kuva tarkoittaa suunnilleen yhtä sanaa, ja siksi merkkejä tarvitaan vähintään satoja, jollei tuhansiakin. Abstraktien käsitteiden kirjoittaminen sanakirjoituksella on sitä paitsi erittäin vaikeaa. Mutta kuka keksi aakkoset: sen että yksi merkki tarkoittaakin vain yhtä äännettä? Se on suurin maailmassa koskaan tehty keksintö, väittää Areenan dokumentti.
Minulle opetettiin muinoin, että nämä ruudin eli aakkosten keksijät olivat 1000-luvulla eKr. eläneitä foinikialaisia, mutta sepäs onkin nyt sitten vanhentunutta tietoa. Itse asiassa äännekirjoitus keksittiin kaikista maailman paikoista juuri Siinain niemimaalla jo 1800-luvulla eKr. Eikä siinä kaikki, vaan keksijänä toimi jokin protoseemiläinen heimo (”kanaanilaiset”), jonka kieli muistuttaa hepreaa päätellen dokumentin esittämistä esimerkkisanoista.
Miten tämä mullistava löytö on siis tehty? Kaikki alkoi siitä, kun kuuluisa englantilainen arkeologi Flinders Petrie kaivoi sata vuotta sitten Siinain ylätasangolta esiin egyptiläisen Hathor-jumalattaren temppelin. Kävi ilmi, että rauniot olivat melkein 4000 vuotta vanhoja.
Petrie ei kuitenkaan päässyt koskaan selville löytönsä vallankumouksellisuudesta. Temppelin kivipatsaisiin on nimittäin raaputettu harakanvarpaita, jotka ovat osoittautuneet maailman ensimmäisiksi aakkosiksi. Se miten niitä pitää lukea, on selvinnyt pienen sfinksipatsaan avulla. Patsaan toiselle puolelle on kirjoitettu hieroglyfeillä Hathor-jumalattaren ja hänen puolisonsa nimi. Mutta entä mitä lukee näiden nimien alapuolella? Näyttää siltä, kuin alemmalle rivillekin olisi raapustettu yksinkertaistettuja hieroglyfejä tai jotain niiden tapaisia merkkejä. Kukaan ei kuitenkaan tajunnut pitkään aikaan, mitä ne tarkoittavat.
Hathorin temppelin seiniin maalatuista kuvista voitiin päätellä, että siellä oli ollut Negevistä tulleita seemiläisiä siirtotöissä. (Dokumentissa heitä kutsutaan ”kanaanilaisiksi”.) Joku fiksu arkeologi keksi lopulta kysyä itseltään: entä jos tuo raapustus onkin heidän kieltään? Ensimmäisenä rivissä oli neliö, joka merkitsee hieroglyfinä ”taloa”. Se äännettiin muinaisella Egyptin kielellä suunnilleen ”gr” (?).
Ja lopulta joku sitten oivalsi, että kanaanilaiset olivat ottaneet talo-merkin käyttöönsä, mutta ääntäneetkin sen oman kielensä mukaisesti ”beit” (=talo). Sitten he olivat ottaneet vain beit-sanan ensimmäisen äänteen ja alkaneet käyttää alkuperäistä hieroglyfiä b-äänteen merkkinä. Loppujen lopuksi ei tarvittu kuin 20-30 tällaista äännemerkkiä, kun protoseemiläiset ”ruudinkeksijät” jo osasivat kirjoittaa kielensä jokaisen sanan. Monimutkaisia ja raakaa muistia vaativia sanamerkkejä ei tarvittu. Tavallinen kansanmieskin voi oppia lukutaidon vähällä vaivalla!
Palataan vielä sfinksipatsaan mystisen kirjoituksen selvittämiseen. Mikäs se olikaan se b:llä alkava kanaanilaisten jumala, johon nuo harakanvarpaat voisivat viitata? Tietysti Baal! Seuraava merkki viittasi siis a-äänteeseen. Sitä seuraava l:ään. Ja kohta koko rivin merkitys oli ratkaistu: ”Baal ja hänen puolisonsa Ba’alit.”
Foneettinen aakkosto on keksitty maailmanhistoriassa vain kerran. Vain yhden ainoan kerran! Foinikialaiset omaksuivat sen protoseemiläisiltä, Välimeren ympäristön kansat puolestaan foinikialaisilta ja niin edelleen. Myös arabia ja kaikki muut foneettisesti kirjoitettavat kielet ovat kehitelleet omat merkkinsä noista alkuperäisistä protoseemiläisistä aakkosista.
Mikä siis on tämän löydön merkitys meille kristityille? Tiedämme, että Mooses paimensi lampaita Siinailla 40 pitkää vuotta. Sinä aikana hän aivan ilmeisesti oppi lukemaan ja kirjoittamaan protoseemiläisiä aakkosia, jotka oli siis keksitty jo neljä vuosisataa ennen hänen aikaansa. Ja kun Herra sitten käski Moosesta kirjoittamaan pyhän lakinsa kirjakääröihin, ei se ollut tälle konsti eikä mikään. (Olihan Mooses nuoruudessaan varmaan opetellut hieroglyfitkin.) Papyrusrullille kirjoitettua Jumalan sanaa säilytettiin sitten lain arkussa vuosisadasta toiseen sitä muuttelematta.
Kiitos Herralle – taas me olemme saaneet yhden todisteen siitä, että Raamattu puhuu totta. Teologien pölyttyneet teoriat Mooseksen kirjojen synnystä ja niiden myöhäisestä ajankohdasta voimme heittää huoletta romukoppaan.
