Kirjoittanut
Kirjoittaja on teologian maisteri ja Helsinki Vineyard-seurakunnan pastori.Kun helluntailaiskarismaatikot ovat puhuneet pahoista hengistä vapauttamisesta se on leimattu yleensä karismaattisuuden ylilyönneiksi. Sitä vastoin katolisten pappien suorittamat eksorkismit ovat herättäneet jopa myönteistä kiinnostusta. Nyt huomiota ovat saaneet luterilaiset pastorit Eero Junkkaala ja Lea Kujanpää, jotka ovat kertoneet mediassa pahoista hengistä vapauttamisesta.
Suomi on lähetyskenttä, jossa yhä useampi ihminen on kiinnostunut henkimaailmasta ja heillä on niistä kokemuksia. Siksi tarvitsemme tervettä opetusta tästä aiheesta.
Miksi olemme välttäneet tätä aihetta?
Eräs syy on ylilyönnit. Usein otetaan esille 1980-luvun alun opetus, jossa ihmisten piti oksentaa demonit roskakoriin. Jotkut ovat yrittäneet tuoda pikaratkaisua johonkin ongelmaan väittämällä, että demonin ulosajo ratkaisee asian, vaikka mitään merkkiä demonin toiminnasta ei ole edes havaittu. Hengellisyys, joka ei ota huomioon psyykkisiä tai biologisia tekijöitä ongelmien taustalla on valitettavasti etsinyt nopeita ihmeitä tilanteisiin, jotka olisivat vaatineet sielunhoitoa tai psykiatria.
Se, että jossain asiassa on tehty ylilyöntejä ei tarkoita sitä, että asiaan ei voisi löytyä tasapainoista näkökulmaa. Se ei ole kuitenkaan pahojen henkien kieltäminen vaan varustautuminen niiden kohtaamiseen ja ulosajoon. Sen pitäisi olla osa normaalia opetuslapseuttamista siinä missä opastus evankeliointiin, rukoukseen tai sairaiden puolesta rukoilemiseen.
Jeesus ja pahat henget
Evankeliumien mukaan Jeesus uskoi saatanaan ja pahoihin henkiin. Hän jopa keskusteli niiden kanssa. Siksi on mahdotonta leimata nämä pimeyden olennot mielikuvituksen tuotteiksi tai pelkiksi vertauskuviksi yli-inhimillisestä pahasta.
Markuksen evankeliumi aloittaa Jeesuksen toiminnan kuvauksen kertomalla, kuinka Jeesus ajoi ulos saastaisen hengen eräästä miehestä (Mark. 1:21–28). Matteus (10:1–8) ja Luukas (9:1–6) kertovat, että Jeesus lähetti kaksitoista oppilastaan parantamaan sairaat ja ajamaan ulos pahat henget, kun taas Markuksen mukaan Jeesus lähetti heidät ajamaan ulos pahoja henkiä (Mark. 6:7–11). Jeesuksen mukaan demonien karkottaminen oli erityinen merkki siitä, että Jumalan valtakunta (kreik. kuningaskunta) oli murtautunut esille. ”Jos minä karkotan pahoja henkiä Jumalan Hengen voimalla, silloinhan Jumalan valtakunta on tullut teidän keskellenne.” (Matt. 12:28)
Emme siis voi välttää demonien karkottamisesta puhumista, kun kuvaamme Jeesuksen toimintaa ja Jumalan kuningaskunnan murtautumista maan päälle. Apostoli Johannes tiivistää Jeesuksen mission näihin sanoihin: ”Juuri sitä varten Jumalan Poika tuli maailmaan, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot.” (1. Joh. 3:8)
Pahat henget ja alkukirkko
Henkien karkottaminen liittyi kiinteästi alkukirkon suorittamaan evankeliointiin. Näemme sen Apostolien teoista ja alkukirkon historiasta. Kirkonjohtaja Irenaeos Lyonilainen (n. 160 jKr.) kertoi, että pahoista hengistä vapautetut alkavat uskoa Jeesukseen ja liittyvät kirkkoon (Heresioita vastaan, II. 4.) Yalen yliopiston professori Ramsey MacMullen (Christianizing the Roman Empire. A.D.100–400. 1984, s. 28. Yale University Press.) on väittänyt, että kirkko käännytti Rooman valtakunnan pääasiassa ajamalla ulos demoneja. Kun pakanapapit ja meediot eivät kyenneet auttamaan demonien vaivaamia, he tulivat kirkkoon ja vapautuivat. Tätä ilmenee nykyäänkin lähetyskentillä — tavallisin tapa tulla kristityksi Intiassa on vapautua pahoista hengistä!
Hippolytoksen kirjoittama Apostolinen traditio (vuodelta 215 jKr.) kertoo, että kasteelle valmistautuvia uskovia saattavat vaivata pahat henget ja että niitä ajatettiin useaan otteeseen ulos kasteoppilasaikana. Lisäksi kastettava sanoutui irti Perkeleestä juuri ennen veteen astumistaan. Tämä perinne on jäänyt katolisen kirkon kastekaavaan ja löytyy myös uskonpuhdistaja Martti Lutherin laatimasta kastekaavasta. Merkittävä huomio on se, että vapautuminen ei tapahtunut veden kautta vaan rukouksessa ja irtisanoutumisessa.
Kristinuskon happotesti!
Kirkkoisä Tertullianuksen (n. 155–230 jKr.) mukaan pahojen henkien ajaminen ulos on todistus pakanoille siitä, että kristinusko on ainoa oikea uskonto. Tertullianus kirjoitti roomalaisille kristinuskon puolustuspuheen. Siinä hän esitti heille haasteen, joka empiirisesti todistaisi kristinuskon voiman muihin uskontoihin nähden.
Pahojen henkien ajaminen ulos on todistus pakanoille siitä, että kristinusko on ainoa oikea uskonto.
”Tuotakoon tänne todistajaksi omista tuomioistuimistanne sellainen henkilö, josta ollaan varmoja, että hän on demonin vallassa. Kenen tahansa kristityn käskystä tuo henki joutuu totuudessa pysyen tunnustamaan niin sen, että hän on demoni, kuin myös sen, että hän muualla on väärin sanonut olevansa jumala. Samoin tuotakoon näytteille jokin heistä, jonka arvellaan kärsivän jonkin jumalan vuoksi, joka alttarien äärellä vetää henkeensä uhrisavun tuoksussa jumaluuden, joka parantuu oksentamalla, joka ennustaa henki pihisten – – jos siis he eivät — vaikka pelkäävät valehdella kristitylle — tunnusta olevansa demoneja, vuodattakaa silloin tämän häpeämättömistä häpeämättömimmän kristityn veri! Mikä menettely olisi paljastavampi kuin tämä? Mikä on tätä koetta luotettavampi?” (Tertullianus, Quintus Septimus Florens: Apologeticum. Kristinuskon puolustus. 2010, s. 88–89. Kirjapaja).
Henkien olemassaolon kieltäminen
1700-luvulla syntynyt valistusfilosofia ja sen pohjalta syntynyt tieteellinen raamatuntutkimus on leimannut demonit primitiiviseksi uskoksi. Sen mukaan kaikki käsittämättömät ilmiöt laitettiin jumalien tai pahojen henkien syyksi. Saksalainen luterilainen teologi Rudolf Bultmann (1884-1976) esitti, että Raamattu pitää riisua myyteistä, jotta nykyihminen voisi sen hyväksyä. Se merkitsi kaiken yliluonnollisen ja ihmeiden selittämistä luonnollisella tavalla. Liberaaliteologian omaksuneet papit ovat Bultmannin jalanjäljissä kieltäneet Jeesuksen neitseestäsyntymisen ja ylösnousemuksen ja selittäneet ne vertauskuviksi. Saatana ja demonit ovat vain symboleja yli-inhimillisestä pahuudesta, mutta eivät todellisia olentoja. Tämä selitysmalli on levinnyt tieteellisen raamatuntutkimuksen pariin ja sitä kautta monien kirkkojen pappiskoulutukseen ja viimein seurakuntiin.
Vastahakoinen tunnustus
Joillakin ihmisillä on kokemuksia pahoista hengistä, vaikka he eivät ole uskoneet niiden olemassaoloon. Sosiaalipsykologian professori Antti Eskola kertoo kirjassaan Tiedän ja uskon (Otava 2003, s. 86–87), että hän uskoi pahuuden olevan pelkästään ihmisen aikaansaamaa, kunnes hän näki makuuhuoneessaan pahan henkiolennon. Kokemus oli niin vaikuttava, että hän vakuuttui persoonallisen pahan olemassaolosta. Helsingin Sanomien toimittaja Jyrki Alenius kommentoi Eskolan kokemusta seuraavalla tavalla: ”Tällaista tekstiä maailma on tietysti täynnä, mutta jotenkin silloin kun sen luojana on aika maallisista yhteyksistä tunnettu vasemmistoälykkö, on vaikeaa kuitata asiaa tuhahduksella.” (Jyrki Alenius: ”Jumalakaipuun sosiaalipsykologiaa.” Helsingin Sanomat 30.8.2003, s. B1)
Uudenlainen avoimuus henkimaailmalle
Monet uskovaiset haluaisivat välttää demoneista puhumista, mutta olen havainnut, että viime vuosina yhä useampi on joutunut kohtaamaan pahojen henkien vaivaamia ihmisiä. Yhtenä syynä on se, että kulttuurimme on muuttunut jälkikristilliseksi ja jotkut ovat osallistuneet ei-kristilliseen hengellisyyteen muun muassa vaihtoehtohoitojen ja new age -uushenkisyyden kautta. Nämä avaavat tien henkimaailmaan, joka edustaa pimeitä voimia. Ne voivat aluksi olla ystävällisiä, mutta niihin sisältyy hengellinen petos. Paavali toteaa:
”Tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. Ei siis ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina.” (2. Kor.11:14–15)
Kaikki tapaamani uushenkiset ihmiset ovat olleet vilpittömiä etsijöitä, jotka haluavat auttaa ihmisiä. Ongelma on siinä, että heillä ei ole hengellistä auktoriteettia testata henkivoimia, joiden kanssa he ovat tekemisissä. Sen takia ne eivät paljasta todellisia kasvojaan vaan petkuttavat ihmisiä teeskentelemällä olevansa heidän kuollut sukulaisensa tai enkeli. Vain Jeesukseen uskovalla on auktoriteetti, jolla testata nämä henget (Ap. t. 19:13–16).
Demonien pelko
Jotkut uskovaiset pelkäävät hysteerisesti pahoja henkiä. Jotkut ovat jopa niin herkkiä, etteivät kestä edes kuulla puhuttavan koko aiheesta. Monet pastorit eivät uskalla puhua pahoista hengistä ja opettaa niistä vapautumista juuri näiden uskovien takia. Toiset pastorit ovat nähneet liikaa ihmisiä vahingoittanutta puoskarointia eivätkä siksi halua opettaa mitään tästä aiheesta. Tämän empaattisen suhtautumistavan kääntöpuolena on se, että ne, jotka tarvitsisivat vapautumista, jäävät vangeiksi.
Eräs uskova valitti minulle, että uskovaiset eivät ottaneet häntä todesta tai pelkäsivät, jos hän otti puheeksi demoniset ilmestykset, joita hän alkoi kokea shintolaisuuteen kuuluvan papin kirottua koko perheen. Viimein hän löysi kristittyjä, jotka eivät pelänneet vaan vapauttivat hänet rukouksen kautta.
Eroon pahojen henkien pelosta
Miten demoneja pelkäävä uskova voittaa pelkonsa?
1. Paavali opastaa taistelussa henkivaltoja vastaan: ”Vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä” (Ef. 6:10). Paavali siis olettaa, että uskova voi olla heikko. Vahvistuminen voi tapahtua vain Herran kautta. Lue kertomuksia Raamatusta, joissa Jumala osoitti voimansa. Tutustu paremmin Jumalaan — hän on voimakkain maailmankaikkeudessa. Saatana ei ole Jumalan vertainen. Jumala on ikuinen, saatana on vain langennut enkeli. Jumalan rinnalla ei ole ketään.
2. Luovu uhrina olemisesta — olet Jumalan sotilas. Lue Ef. 6:10-18, jossa Paavali kuvaa roomalaisen sotilaan varusteiden kautta uskovan sotavarusteita. Sotapäällikkösi Jeesus on jo voittanut sodan! Muista, että jokaisella Jumalan lapsella on Jeesukselta saatu arvovalta käskeä pahaa väistymään. Käytä sitä! Käske vihollisen voimia väistymään tieltäsi.
2. ”Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet” (Ef. 6:16). Usko kasvaa Jeesuksen ja Raamatun sanan tuntemisen kautta. Hän on jo voittanut Perkeleen vallan ristillä!
3. ”Täydellinen rakkaus karkottaa pelon” (1. Joh. 4:18). Pahojen henkien pelon juuret ovat usein turvattomuutta aiheuttaneissa menneisyyden kokemuksissa. Todennäköisesti monet muutkin pelot kahlitsevat ihmistä, joka pelkää pahoja henkiä. Kohtaa ne turvallisen sielunhoitajan tai terapeutin kanssa.
4. ”Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan” (1. Tim. 4:4). Joskus elämän luonnollisten asioiden väheksyminen johtaa uskovan epätasapainoon. Elämä kaventuu vain hengellisyyteen. Tähän auttaa usein hyvät ystävät, liikunta, huvittelu (esimerkiksi hyvät elokuvat), huumori, riittävä lepo ja luonnosta nauttiminen! Keskity siis nauttimaan elämän luonnollista asioista!
