Olen joskus huutanut urheilevalle kaverille: ”Paina, paina! Vielä jaksaa!” Olen myös sanonut uupuneelle työtoverille: ”Ota rennosti! Huilaa kaikesta, mistä vaan voit!” Kun tarkastelen näitä lausahduksia, näen ristiriidan: Täytyykö ihmisen puristaa vai levätä? Kumpi on virallinen kantani? En kai minä voi olla tuuliviiri, joka on kumpaakin mieltä?
Jos pohdintani kuulostaa järjettömältä, olen onnistunut välittämään tunnelman, joka minulle tulee yhä uudelleen kirkollisia keskusteluja seuratessa. Niissä keskustelukumppanit lainaavat Jeesuksen sanoja, jotka näyttävät vievän vastakkaisiin suuntiin. Kukin vuorollaan korostaa valitsemaansa kohtaa ja yrittää kääntää vastaväittäjän lainaamat Jeesuksen sanat tarkoittamaan samaa, mitä itse yritti sanoa. Ihan kuin ihmiseksi syntynyt universumin Herra olisi ollut vain yhden asian myyntimies.
Esimerkiksi, onko Jeesus sanonut: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12) No on! Sillä tavoin kristittyjen pitää elää! Ihmisiä ei saa halveksia, vaan heidät on kohdattava omana itsenään niin kuin Jeesus teki.
No entä, onko Jeesus sanonut: ”Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken.” (Matt. 18:15) Kyllä on! Ja hän jatkoi vielä, että jos ei kahden kesken puhuttelu auta, niin sitten jutellaan isommassa ryhmässä tai nuhdellaan koko seurakunnan voimin. Jeesus ei tullut kärsimään kidutuskuolemaa siksi, että kenenkään ihmisen elämä ei muuttuisi mitenkään.
Jeesus on myös sanonut: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.” (Matt. 22:37-38) Ja jotta rakastamisen idea kävisi selväksi, hän vielä tarkensi: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.” (Joh. 14:15) Jeesus halusi, että ihmisillä on läheinen, kunnioittava ja palvova suhde maailmankaikkeuden majesteettiin.
Jeesus oli tuo majesteetti. Hän oli ehjä Jumalan kuva ja itse Jumala. On lopulta aika naurettavaa, jos särkynyt Jumalan kuva yrittää väittää hallitsevansa kaiken sen, mitä Jeesus on. Mutta aina sitä sinnikkäästi yritetään. Siinä, missä yksi on varma, että Jeesus käski rakastaa ja suvaita, toinen korjaa, että pienintäkään piirtoa ei Sanasta saa jättää huomiotta. Kolmas yrittää mitätöidä väittelyn sillä, että Jeesus halusi Pyhän Hengen ohjaavan uskovia.
Jeesuksen hartain rukous Getsemanessa ei käsitellyt opetuslasten lähimmäisenrakkautta, oikeaa oppia tai rukouksen henkeä. Kaikkia näitä hän kyllä sivusi, mutta niiden ei tarvinnut olla keskiössä, koska Jumala on jo jakanut seuraajilleen lahjoja niin, että jokainen kristitty on saanut murusen Kristuksen suuruudesta. Kristillisellä kirkolla on uskovien erilaisuuden ansiosta kaikki tarvittava – yhtä asiaa lukuun ottamatta. Jeesus rukoili, että kristityt olisivat yhtä, koska vain sillä tavalla Jeesuksen suuruus näkyy.
Jeesuksen seuraaminen yhtenä joukkona on käytännössä tavattoman vaikeaa. Olisi niin kiva tietää, mitä puoltaan Jeesus toisi esille missäkin tilanteessa, mutta jo maanpäällisen elämänsä aikana Jeesus kieltäytyi, kun eräs mies pyysi häntä perintöriidan selvittelijäksi. Esimerkki jäi siinä tilanteessa saamatta. Samalla tavalla moni muu käytännön asia on jäänyt ilman Jeesuksen näyttämää mallia. Seurakunta elää Jeesuksen jalanjäljissä inhimillisen viisauden, Sanan ja Hengen ohjauksen varassa. Vajavaisten kristittyjen on vain pakko etsiä yhteyttä, jotta täydellisen Jeesuksen kaikki puolet saavat äänensä kuuluviin.