Kun en kysynyt rakkautesi hintaa

”Kun en kysynyt rakkautesi hintaa” – hyvin dramaattisella tavalla Apulannan laulussa kuvataan petettyä rakkautta – ”päivästä päivään tyhjää seinää, päivästä päivään pimeää, päivästä päivään mun toiveet murskataan…” Tätä ikivanhaa petetyn rakkauden problematiikkaa käsitellään, mutta vielä dramaattisemmin, myös Sananlaskujen luvuissa 1–9. Siellä nuorta miestä varoitellaan kadun naisesta samoin kuin toisen miehen vaimosta. ”Älä eksy hänen kauneutensa lumoihin, älä mene an­saan, kun hän katsoo. Portto pyytää vain leivän hinnan, mutta toisen miehen vaimo vie sinulta hen­gen.” (Sanl. 6:24–26.)

Sananlaskuissa kerrotaan, että se mies, joka taipuu viettelevän naisen pauloihin, on kuin härkä, jota vie­dään teuraaksi. Hän ei eeros-rakkauden hormonihuuruissa huomaa leikkivänsä hengellään. Hän ei ymmärrä, et­tä tuo nainen on ”syössyt monet tuhoon, lukemattomat ovat hänen uhrinsa. Hänen talonsa kautta kul­kee tuonelan tie, joka viettää kuoleman kammioihin.” (Sanl. 7:22–27.)

Maailma on täynnä rakkaussuhteissa haavoitettuja ja petettyjä ihmisiä. Myös Laulujen laulussa, Korkiassa veisussa, otetaan esille tämä rakkauden hinta. ”Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi, hän saisi vain toisten pilkan.” (Laul. 8:7.) Sekin on tavallaan petetyn rakkauden hintaa, kun jätetty mies maksaa lapsistaan elatusmaksuja, vaimonsa liidellessä uuden ihastuksensa mukana uuteen kotiin. Rakkaudessa on siis kovat riskinsä. Siinä on pelissä valtava luotto toiseen ihmiseen. Ehkä tämän vuoksi monet pelkäävät nykyään sitoutumista, rakastamista.

Rakkauden hinnan tunsi nahoissaan myös Jaakob. Hän rakastui Raakeliin. Raakelin isä ei suostunut noin vain luovuttamaan tyttärensä kättä Jaakobille. Vävykokelaan piti kaiken kaikkiaan palvella Laabanin luona orjan hommissa liki 14 vuotta. Se oli rakkauden hintana. Jakeesta 1. Moos. 29:20 kommentoidaan, mitä Jaakob itse ajatteli tuosta uhrauksesta: ”Ne vuodet tuntuivat hänestä vain muutamalta päivältä, koska hän rakasti Raa­ke­lia.”

Laulujen laulussa luemme kahdesta rakastavaisesta, miehestä ja neidosta, ja heidän vuoropuhelustaan. Menemättä ollenkaan sisälle tuohon vuoropuheluun, nostan esille vain yhden mielenkiintoisen huomion tuosta neidosta. Hän oli hengenvaarallinen – vähän niin kuin se katujen nainen Sananlaskuissa. Mies sanoo hänelle: ”Sinä olet kaunis… ihana… pelottava kuin sotajoukon viirit. Käännä silmäsi pois, ne lumoavat minut!” (Laul. 6:4.)

Saman kirjan lopussa, näemme, että tuo rakkaus vetää miehen kuolemaan, mutta kuitenkin rakkaus on voimakkaampi kuin kuolema: ”Rakkaus on väkeä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan. Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi hän saisi vain toisten pilkan.” (Laul. 8:6.)

Voimme katsoa tätä koko kuviota myös pelastushistorian näkökulmasta. Silloin neito edustaa ihmisiä, seurakuntaa, meitä. Mies edustaa taas Kristusta, Sulhasta. Hän joutui ihmiskunnan lumoihin. Hän, Jumalan Poika, rakasti meitä niin paljon, että otti orjan muodon ja laskeutui meidän luoksemme. Hän maksoi meistä täydellisen hinnan, rakasten meitä loppuun asti täydellisesti, ristikuolemaan asti. Hän voitti kuoleman kuolemallaan! Tuonela ei saanut häntä valtaansa. Kaiken antava Jumalan agape-rakkaus voittaa tulen, kuoleman ja suuret tulvat.

Kristuksen hinta riitti. Tämän vuoksi Raamattu, pelastushistoria, päättyy Karitsan hääjuhliin. (Ilm. 19; 21.) Rakkaus on vaarallista, mutta ei ole elämää eikä pelastusta ilman rakkautta. Meidät on luotu rakkautta varten. Pohjimmiltaan tuo meissä oleva rakkauden kaipuu johtaa meitä täydellisen rakkauden – Jumalan – luo.

Jos et usko, että rakkaus on vaarallista, katso krusifiksia. Loppuun vielä lainaus pyhältä Basileios Suurelta: ”Ihminen, huomioi arvokkuutesi, muista hinta, joka sinusta on maksettu: Katso sinun lunastuksesi hintaa ja ymmärrä arvokkuutesi.”

Ps. Sananlaskuissa kuvataan pahan naisen ohessa myös hyvää vaimoa. Sanl. 5:18-19: ”Olkoon sinun lähteesi siunattu, iloitse vaimosta, jonka nuorena sait, rakkaasta peurasta, suloisesta kauriistasi. Olkoot hänen rintansa ilosi vuodesta vuoteen, hänen rakkautensa elämäsi riemu ja hurmio.”