Kirjoittanut
Kirjoittaja on teologian maisteri ja Lähetysyhdistys Kylväjän viestintäpäällikkö. Hän innostuu helposti ja ihmettelee armoa, ehkäpä koko elämän matkan.Viime perjantaina yllätysuutinen sysäsi työpäiväni suunnitelmia uuteen uskoon. Sähköpostissa nimittäin odotti viesti, että kolme työntekijäämme on matkalla Suomeen Etiopian kriisiytyneen tilanteen vuoksi. He pääsivät turvallisesti perille ja päivitin asiasta sosiaaliseen mediaan. Samalla maahan jäi kaksi työntekijäämme ja pyysin työtämme seuraavia rukoilemaan heidän ja koko maan tilanteen puolesta.
Samaisena perjantaina viilasimme vielä viimeisiä palasia tulevaan Kylväjä-lehteen. Lehden Aikamatka-sivulla julkaisemme kuvan, joka katsoo taaksepäin. Seuraavaan lehteen olimme valinneet kuvan Mongoliasta 2000-luvun alkuvuosilta, mutta emme löytäneet päivän aikana ketään, joka olisi osannut kertoa kuvasta tarkemmin. Niinpä kuva meni lennosta vaihtoon. Päädyimme mahtavaan 70-luvun retrokuvaan, jossa kymmenet ihmiset ovat kokoontunet rukoilemaan nuoren perheen puolesta. Lähetin siunattaville Laukkasille sähköpostilla kysymyksiä tuohon vanhaan kuvaan liittyen.
Maanantaina sitten kuulin, että yksi työntekijämme lähtee Etiopiasta Suomeen seuraavana päivänä. Juttelin aamulla Etiopiasta yllättäen ja kiireessä palanneen työntekijän kanssa, joka koettaa nyt perheineen asettua elämään jälleen Suomeen. He joutuivat palaamaan Suomeen jo toistamiseen. Keväällä 2020 syynä oli korona ja nyt maan levottomuudet.
Sitten pääsin kirjoittamaan kuvatekstiä Aikamatka-sivulle. Sähköpostissani Laila Laukkanen kertoi, että kuvassa ”On vuosi 1977 ja olemme lähdössä ensimmäiselle työkaudelle Etiopiaan yhdessä vuoden ikäisen poikamme kanssa. Jouduimme palaamaan Suomeen kuuden viikon kuluttua maan sisäisten levottomuuksien vuoksi.”
Mikä siunattu Pyhä Henki! Miten ihmeellisen ajankohtainen tuo retrokuva olikaan! Minä en tiennyt tätä tarinaa, kun valitsimme perjantaina kuvan Aikamatka-sivulle. Mutta tuossa hetkessä ymmärsin, että tuo kuva ja lehden uutisaukeamalla oleva uutinen viime päivinä kotiin yllättäen palanneista työntekijöistämme puhuvat keskenään. Uutinen kertoo, että lähetystyössä vastaamme tulee edelleen yllätyksiä. Aikamatka-sivu muistuttaa, että Herralla on kokonaisuus aina hallussaan. Nimittäin, kun Laukkasten ovet Etiopiaan sulkeutuivat vuonna 1977, jouduttiin miettimään uudestaan heidän työaluettaan. Kaksi vuotta myöhemmin uusi ovi avautui Tansaniaan, jossa he työskentelivät kaksi työkautta sekä lyhyempiä jaksoja. Tansania tuli heille rakkaaksi.
Kumpaakaan lehden juttua ei sorvattu lehtitiimin palaverissa eikä niitä ollut lehtisuunnitelmassa, mutta siellä ne nyt ovat. Ja näinhän se on elämässäkin. Me teemme suunnitelmia, joskus ihan hyviäkin, mutta onneksi Jumala tarttuu niihin ja vie suvereenisti. Usein vasta jälkikäteen huomaamme, miten taivaallinen johdatus kaunistaa polkumme. Siksi on hyvä olla avoin Jumalan edessä.
Johdatuksen pilkahduksia päivääsi!
