Kirjoittanut
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori ja voimavarakeskeinen työnohjaajaElämässä on aina silloin tällöin hyvä pysähtyä tarkistamaan suuntaa. Apostoli Paavalille tuo hetki koitti hänen ollessaan työtovereineen lähetysmatkalla kertomassa hyvää sanomaa Jeesuksesta. Monella paikkakunnalla oli jo käyty, ihmisiä oli tullut uskoon ja seurakuntia perustettu. Suunnitelmana oli lähteä seuraavaksi Aasian maakuntaan, mutta kuinka ollakaan, Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa siellä: ”Mysian puolelle tultuaan he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut sitä.”
Apostolien tekojen luku 16 kuvaa lähetysmatkan yllättävää käännettä mutta jättää harmittavasti kertomatta, miten Henki esti Paavalia ja kumppaneita julistamasta Sanaa Bityniassa. Muuttuivatko Bityniaan johtavat tiet yhtäkkiä kulkukelvottomiksi? Ilmestyikö heille enkeli näyttäen stop-merkkiä? Laskeutuiko näkymätön muuri heidän eteensä estäen etenemisen? Vai sattuiko aina matkaan lähdön hetkellä yllättäviä viivytyksiä, jotka lopulta saivat toverukset laskemaan yhteen yksi ynnä yksi? Miten paljon kirjoittaja olisikaan voinut auttaa tulevia sukupolvia tunnistamaan Hengen johdatusta, jos hän vain olisi suostunut raottamaan salaisuuden verhoa!
Meidät jätetään kuitenkin vain arvailemaan Pyhän Hengen matkalaisten tielle järjestämää estettä. Mutta tekstiä lukiessani mieleeni alkaa nousta uusi ajatus. Entäpä jos enkeli-ilmestysten tai yliluonnollisten, näkymättömien esteiden sijaan kyse olikin siitä, että Paavali oli oppinut elämään lähellä Jeesusta, kuuntelemaan Hengen ohjausta ja luopumaan omista suunnitelmistaan, jos Henki kehotti toimimaan eri tavalla? Ehkä onkin hyvä, että meille ei anneta tarkkaa kuvausta tavoista, joilla Henki Paavalia tovereineen johdatti, koska vaarana olisi, että yrittäisimme jäljitellä heitä ja ohittaisimme sen rohkaisun ja ohjauksen, jota Herra juuri meidän tilanteeseemme haluaisi antaa. Harmitukseni vaihtuu kiitollisuuteen. Viisaasti kirjoitit, lääkäri Luukas – Hengen ohjauksessa varmasti sinäkin.
Paavalin herkkyys ja halukkuus Herran äänen kuulemiseen ja tottelemiseen palkittiin. Luovuttuaan yrityksistään lähteä Bityniaan hän näki näyssä makedonialaisen miehen, joka pyysi: ”Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä.” Toverukset ymmärsivät, että Jumala oli kutsunut heidät julistamaan evankeliumia Makedoniassa. Suunta kirkastui ja reitti aukesi.
Emme ehkä ole lähteneet lähetysmatkalle, mutta elämän matkalla olemme jokainen, ja tienristeyksiä ja valintoja riittää. Ei Bitynia vaan Makedonia. Suunnan tarkistus. Omista suunnitelmista irti päästäminen, niistä hyviltäkin tuntuvista, jos Herra niin kehottaa.
Jään miettimään tekstin äärellä, olisiko tässä jotakin, mistä Henki puhuu juuri nyt. Mikä on se minun bityniani, josta minun pitäisi kenties päästää irti?
