Kirjoittanut
Kirjoittaja on teologian maisteri ja Lähetysyhdistys Kylväjän viestintäpäällikkö. Hän innostuu helposti ja ihmettelee armoa, ehkäpä koko elämän matkan.Viime viikonloppuna järjestimme Jyväskylässä tapahtuman, jossa keskityimme lapsiin, perheisiin ja lähetykseen. Tapahtumapaikkana oli elämää sykkivä Jyväskylän kristillinen koulu, jossa Jippii-kuoron laulu, lasten ajatukset ja elämän äänet käytävillä hengittivät tapahtuman teemaa.
Näissä Areopagos-tapahtumissa tavoitteemme on luoda ympäristö yhdessä oppimiselle ja nyt halusimme nostaa keskiöön lapsen, sen kuinka tärkeä hän on Jumalan valtakunnassa olemaan ja toimimaan. Viikonlopun aikana huomasimme, että usein lapset kasvattavat vanhempiaan.
Juuri aloittanut lähetysjohtajamme Jukka Kääriäinen kertoi oppineensa isänä, että lapset muistuttavat vanhempiaan heidän antamistaan lupauksista.
”Näin he tekevät sinnikkäästi ja väsymättä, sillä lapselle lupaus vaikkapa koiranpennusta on niin rakas”, hän kertoi.
Kääriäisten perheessä lapsi otti koiranpennun puheeksi joka päivä vuoden ajan. Mitä sinnikkyyttä! Mutta näinhän psalmien kirjoittajatkin tekivät: he muistuttivat Jumalaa hänen lupauksistaan.
Jeesus puolestaan nosti lasten vilpittömyyden esikuvaksi ja tähän liittyen Kääriäinen kertoi esimerkin omasta perheestään Taiwanilla. Heillä oli kiire joulukirkkoon, mikä lapsiperheessä tarkoittaa usein häslinkiä. Kääriäisten 4-vuotias Jemina-tytär kääntyi vielä ovelta nappaamaan mukaansa Jeesus-vauvan seimiasetelmasta, mistä vanhemmat häntä toruivat. Tytär tulistui ja julisti: ”Mä en lähde minnekään ilman Jeesusta!”
”Tässä oli sitä aitoutta ja vilpittömyyttä, joka kuuluu Jumalan lapsen elämään”, Kääriäinen totesi pilke silmäkulmassaan.
Toinen keskeinen teema tapahtumassa oli sukupolvien välisen yhteyden tarve, mistä meitä muistutti luennoitsijavieraamme Saara Kinnunen. Hän viittasi antropologian tutkija Margred Meadiin, joka on todennut, että länsimaisen yhteiskunnan suurin vamma ovat lasten ja nuorten vähäiset kontaktit eri sukupolvien edustajiin. Kinnunen muistutti, että oppiminen ja kypsyminen tapahtuvat aina vuorovaikutuksessa sukupolvien kesken. Siksi viisas perhe käy sukulaisissa ja isovanhempien luona.
Itselleni tapahtuman koskettavin hetki oli Vain lähetyselämää -illassa, kun lähetyslegenda Ritva Olkkola-Pääkkönen antoi julkisen kiitoksen ja halusi siunata seuraavia sukupolvia:
”Edustan seniorilähettejä ja haluan kiittää teitä nuoret, jotka olette uudistaneet Kylväjän. Emme osaa enää tehdä mitään, mutta me rukoilemme.” Ja sitten hän rukoili Paavalia siteeraten:
”Jätän nyt teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun. Sen sanan, jossa on voima rakentaa teitä ja antaa perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa. Jeesus kiitos siitä, että tämä sana ja lupaus kuuluu kaikille sukupolville.”
Mikä esimerkki, mikä perintö! Kun kamerat sammuivat, salissa moni pyyhki silmiään.
Myös Jukka Kääriäinen muistutti meitä siitä, että Jumalan perheväki on monisukupolvinen, jossa meillä tulisi olla suhteita useaan suuntaan. Kysypä itseltäsi: Kenen esimerkkiä seuraat Jumalan lapsena? Ketkä ovat hengellisiä vanhempiasi? Entä ketkä ovat hengellisiä veljiäsi ja sisariasi? Keiden kanssa jaat elämääsi ja teet työtä? Ja kolmanneksi, kenelle sinä olet hengellinen vanhempi? Kenen elämään investoit Jumalan valtakunnan hyväksi?
Vain lähetyselämää -illan tallenne on katsottavissa täällä. Illassa keskustelmassa yliopisto-opettaja ja mentori Juha Parkkinen, lähetyskonkari Ritva Olkkola-Pääkkönen ja Mari Turunen. Vain lähetyselämää -ilta alkaa kohdasta 02.13.00.
