Kirjoittanut
Kirjoittaja on teologian maisteri ja Lähetysyhdistys Kylväjän viestintäpäällikkö. Hän innostuu helposti ja ihmettelee armoa, ehkäpä koko elämän matkan.Pakolaisten määrä kasvaa tänä vuonna yli 101 miljoonaan, arvioi YK:n pakolaisjärjestö UNHCR. Työ liikkeellä olevien kansojen parissa onkin ajankohtaisempaa kuin koskaan aiemmin. Vuonna 2015 Euroopassa koettiin ennennäkemätön tilanne, kun vuoden aikana 1 260 000 ihmistä haki turvaa Euroopasta. Moni löysi matkalla uskon ja kääntyi kristityksi. Näin tapahtui myös Suomessa. Yhtäkkiä seurakunnissa pidettiin kastekouluja, opetettiin suomen kieltä ja ryhdyttiin innokkaasti kummeiksi.
Yllättävä ilo muuttui kuitenkin monin paikoin raastavaksi huoleksi, kun kokemukset turvapaikanhakijoiden rinnalla kävivät seurakunta-aktiiville ja työntekijälle kuormittaviksi. Turvapaikkaprosessien venyminen ja niissä koettu epäoikeudenmukaisuus erityisesti vakaumuksen arvioinnin suhteen saivat monen oikeustajun horjumaan.
Sitten oli islamista kristinuskoon kääntyneisiin kohdistuva painostus, joka järkytti monia. Avioeroon pakottamista, väkivaltaa, erottamista lapsista, sylkemistä. Suomessakin todistettiin tilanteita, joista oli totuttu lukemaan tapahtumina vain jossain kaukana maailmalla, siellä missä uskonnonvaihtaminen on riskipeliä. Moni auttaja sijaistraumatisoitui. Eräässä suomalaiskodissa kokoontui miesten raamattupiiri, jonka yksi aktiivikävijä oli saanut suvultaan lukuisia tappouhkauksia, kun tieto tämän kääntymisestä oli vuotanut somen kautta lähtömaahan. Piiriä vetänyt suomalaismies totesi: ”Suomi tuntuu nyt aika erilaiselta”.
Seurakunnissa tilanne tiedostettiin, eikä esimerkiksi kaikkia kasteita rekisteröity turvallisuussyistä. Siis Suomessa. Ja varovaisuuteen oli aihetta. Eräs haastattelemani henkilö hakattiin kadulla, kun hän oli kertonut edellisenä sunnuntaina suomalaisessa luterilaisessa paikallisseurakunnassa seuraavansa Jeesusta.
Vuosina 2015-2019 työskentelin toimittajana ja seurasin turvapaikanhakijoiden ja kristityiksi kääntyneiden tilannetta paitsi Suomessa, myös muissa Pohjoismaissa. Vaikka epäkohtia tuotiin esiin, yllätyin haluttomuudesta käsitellä vaikeita asioita. Tuntui, että muslimiyhteisö sai ottaa oikeuden omiin käsiinsä, siihen ei uskallettu jostain syystä kajota.
Ujuni Ahmed otti aiheeseen kantaa Helsingin Sanomien haastattelussa (14.5.2022) ja varoitti että Suomeen annetaan syntyä varjoyhteiskuntia, joiden ongelmiin ja rikoksiin ei puututa.
”Jossain vaiheessa vähemmistön käytänteistä tulee niin normaaleja, että ne voidaan jopa rinnastaa suomalaiseen oikeusjärjestelmään. Jos meidän oikeusjärjestelmässämme ei tunnisteta yhteisöllistä väkivaltaa ja annamme niiden mekanismien elää, niin silloin Suomessa on yhteisöjä, joissa väkivalta on osa normia”, hän totesi.
Kirkon äskettäin julkaisemassa oppaassa Kristityksi kääntyvän tukena annetaan ohjeita paitsi kastekoulun pitoon, myös erityistilanteisiin muslimin kääntyessä kristityksi. Oppaan voi ladata täältä. Tänä vuonna perustettu Petra31-osuuskunta puolestaan tuo eri ammattikuntien asiantuntijat ja osaamisen yhteen, jotta kristityksi kääntyneitä voidaan jatkossa tukea entistä paremmin.
Koska muuttoliike näyttää lisääntyvän, on kaikelle osaamisen yhteen tuomiselle suuri tarve. On tehtävä yhdessä työtä, jotta ihmisoikeudet toteutuvat kaikkien ihmisten ja uskontokuntien kohdalla Suomessa. Samalla on turvattava perustuslakiimme kirjattu oikeus uskoa, olla uskomatta tai vaihtaa uskontoa ilman pelkoa tai painostusta.
