Kirjoittanut
Koskelan torpan vanha emäntä Alma toteaa Väinö Linnan hienossa kirjatrilogiassa ”Täällä Pohjantähden alla” suurin piirtein näin: Maailma on tullut ihan kauheaksi sen jälkeen kun radio hankittiin.
Eihän maailma sinänsä ollut muuttunut, mutta radiosta Alma kuuli uutisia, jossa kerrottiin sodista, kaatuneista, hävityksestä. Niistä hän ei ennen radion tuloa tiennyt paljon yhtään.
Alman huokaus on ollut minun ajatuksissani, kun suurelta osin netin kautta olen joutunut kasvokkain sen todellisuuden kanssa, jossa ihmisiä – lapsia, aikuisia, naisia, miehiä – tapetaan mitä julmimmin heidän uskonsa ja/tai etnisyytensä takia.
Todellisuuden, jossa viha herätetään niin lapsissa kuin aikuisissakin ja ruokitaan kunnes se täyttää olemassaolon 24 tuntia 7 päivää viikossa.
Todellisuuden, jossa viha saa yliotteen rakkaudesta ja inhimillisyydestä ja kuolemasta tehdään elämän sisältö ja päämäärä.
Todellisuuden, jonka kanssa me emme haluaisi olla missään tekemisissä, mutta, jota me emme pääse pakoon kun tiedämme sen olevan siellä jossakin myös silloin kun se ei ole meidän näyttöruuduillamme.
Kun olen seurannut keskustelua ISIS:in vertahyytävästä, raa´asta barbarismista ja verrannut sitä Hamasin julistuksiin ja toimintaan suhteessa Israeliin, en ole voinut kuin ihmetellä usein ilmennyttä naiivisuutta. ISIS ja Hamas ovat saman vakaumuksen lapsia ja Hamas on sanonut pyrkivänsä siihen, mitä ISIS jo tekee. Miksi Hamasia ei oteta tältä osin todesta? Miksi ei uskota siihen, mitä sanotaan järjestön peruskirjassa? Miksi emme ota todesta, että radikaalin islamin päämäärää on maailman valloitus, jossa ISIS, Hamas ja muut samankaltaiset järjestöt toimivat sen päämäärän puolesta?
Toisen maailmansodan alettua ja varsinkin päätyttyä moni valtionpäämies, tutkija ja analyytikko melkein kirosi itseään kun ei ollut lukenut Adolf Hitler nimisen miehen kirjaa ”Mein Kampf” eli ”Taisteluni”. Siinä vielä melko tuntematon ja monen mielestä diletantti herra Hitler avoimesti kertoi kauhistuttavista ajatuksistaan, suunnitelmistaan ja päämääristään. Kun hän sitten lähti toteuttamaan sen, minkä hän oli ilmoittanut tekevänsä, maailma oli hämmennyksen ja kauhun vallassa.
Pelkään pahoin, että niin sanotut länsimaat/kristityt maat ja yksittäiset kristityt voivat yhtenä päivänä herätä painajaiseen, jossa joutuvat kysymään, miksi eivät ottaneet radikaalia, aggressiivista islamismia vakavasti. Miksi kaikki tuntui liian vieraalta ja kaukaiselta ollakseen totta ennen kuin se oli sitä. Meidän on melkein mahdotonta uskoa, että joillekin viha on rakkautta tärkeämpi. Että kuolema on elämän tarkoitus.
Raamatun valossa kehitys ei ole yllättävää. Mutta eihän moni ota Raamattuakaan tosissaan.
