Kirjoittanut
Kirjoittaja on savonlinnalainen kirjailija ja Parikanniemisäätiön toiminnanjohtaja.Kaksi vuotta sitten GLS-konferenssissa Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Condoleezza Rice puhui kolmesta asiasta, jotka vaikuttivat maailman menoon viime vuosien aikana.
Ensimmäinen tapahtuma oli syyskuun 11. päivä 2001, kun luottamus turvallisuuteen meni. Lentokoneet törmäsivät kahden talon seinään New Yorkissa. Sen jälkeen alkoi Afganistanin sota, vaikka sen juuret johtavat 1980-luvulle ja Neuvostoliiton miehitykseen. 2000-luvun alku merkitsi muutosta konfliktin tavoitteiden osalta. USA ja yli 40 muuta maata vedettiin Afganistanin hiekkaan, niin että irti pääseminen oli ja on vaikeaa. Tuhansia sotilaita on kuollut, myös kaksi suomalaista.
Mutta oliko joidenkin tavoite islamistisen maailmaan sisäisen yhteyden hajottaminen? Sekasortoa luomalla eliitin ja massojen välille pyrittiin heikentämään Lähi-idän ja Keski-Aasian muslimimaiden hallituksia.
Toinen asia oli syyskuun 15. päivänä 2008, kun amerikkalainen rahoituspankki Lehman Brothers joutui yrityssaneeraukseen, jonka seurauksena alkoi rahoituskriisi. Luottamus rahan voimaan heikkeni kaikkialla maailmassa. Ahneus paljastui koko karmeudessaan.
Kolmas asia vei ihmisiltä luottamuksen auktoriteetin voimaan. Arabikansojen kansannousun katsottiin alkaneen, kun Tunisian presidentin Ben Alin syrjäyttämiseen johtaneet mellakat puhkesivat joulukuun puolivälissä 2010, jolloin Mohamed Bouazizi teki itsemurhan sytyttämällä itsensä tuleen Tunisian keskiosassa sijaitsevassa Sidi Bouzidin kaupungissa. Sen jälkeen lähes kaikkia hallitsijoita vastaan voidaan nousta.
Nämä kolme asiaa vaikuttavat myös tänään Lähi-idässä.
Olen vieraillut, asunut ja työskennellyt Lähi-idässä 35 vuoden aikana lukuisia kertoja. Mitä siellä olevien tapahtumien takana on? Yksi asia on hyvä muistaa. Lähi-itä on islamilainen maanosa, jossa on paljon vähemmistöjä. Kristityt ja muslimit ovat eläneet yhdessä yli 1300 vuotta, vaikka tilanne on vaihdellut. Lähi-idän kristityt kehittivät toistasataa vuotta sitten arabinationalismin aatteita, jolloin tavoitteena oli maallinen yhteiskunta, jossa eri uskonnot elävät rinnakkain. Esimerkiksi Libanonin perustuslaissa on mainittu 18 eri etnistä ja uskonnollista vähemmistöä.
Kun tällaisen yhteiskunnan synnyttäminen näyttää epäonnistuneen, syynä ei ole, että uskonnolliset yhteisöt olisivat vastustaneet sitä. Lähi-idässä on ollut noin 20 miljoonaa kristittyä, joiden juuret edustaa vanhinta kristillistä perintöä. Joidenkin suomalaisten uusien seurakuntien ja vastakääntyneiden kristittyjen on vaikea suhtautua näihin kirkkoihin, jotka ovat eläneet Lähi-idässä tuhansia vuosia. Mutta kristittyjen tilanne vaihtelee, esimerkiksi Libanonissa on uskonnonvapaus, kun Irakissa ja Syyriassa paetaan vainoja. Jordaniassa kristittyjen asema on hyvä.
Mutta mitä tämän kuohunnan takana on? Islamilaisessa maailmassa on ollut menossa viimeisten vuosikymmenten aikana samanlainen maallistumisprosessi kuin meillä Euroopassa. Uskonnon rooli vähentynyt. Kun Lähi-idässä on eletty epädemokraattisen vallan alla, on eriarvoistuminen kasvanut ja luottamus auktoriteetteihin loppunut. Nuoriso huutaa vapautta. Työtä ja rahaa!
Jos tavoitteena on saada valtaan islamilaiset voimat demokraattisten vaalien kautta, silloin voidaan tehdä suuria muutoksia perustuslakeihin, ja jättää poliittiseen vallankahvaan vain islamisteja. Tästä esimerkkinä on Egypti 2011, jossa muslimiveljeskunta yritti ottaa vallan.
Lähi-idän kriisi ei varsinaisesti ole uskontojen sotaa. Taustalla on myös Lähi-idän mielivaltainen jakaminen Britanniaan ja Ranskan alueeksi ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Israelin valtion perustaminen toisen maailmansodan jälkeen toi oman mausteensa. Silti Israel on alueen ainoa demokratia.
Mutta nyt pelottavin asia monelle on Isis, joka on osaltaan seuraus vuoden 2003 vallanjaosta, kun Irakissa sunnimuslimit työnnettiin ulos vallasta. Isis on liike, joille kaikki muut ovat vihollisia. ”Toivottavasti ne brutaalit eivät tule tänne”, kertoi minulle libanonilainen naisrehtori koulunsa käytävällä. Tavoitteena on luoda islamilainen valtio, joka Lähi-idän lisäksi ottaa haltuunsa mm. Espanjan ja saapuu Itävallan porteille asti. Väkivallan tarkoituksena on pelottaa myös omia kannattajia, ja ideologiasta ei tingitä. On arvioitu, että heitä on yli 30 000 ja ainoa, joka on alussa pistänyt kunnolla kampoihin, on ainoa suuri ryhmä, joka jäi ilman valtiota eli kurdit.
Tämä vuosi 2014 tulee jäämään Lähi-idän ja koko maailman osalta historiaan monella tavalla hulluna vuotena. Maailman tilanne pelottaa myös yksityistä ihmistä ja kristittyä. Monien luottamus turvallisuuteen, rahaan ja auktoriteetteihin on mennyt.
Ehkä juuri siksi nyt on hyvä vakuuttaa adventin sanomasta ja Rauhanruhtinaasta. Siitä, että teidän vapautuksenne päivä on lähellä.
Radio Dein Päivän blogi 4.12.
