Kun mahakkaasta tuli munakas

Toisinaan sitä tulee tokaistua hassuja asioita, vähän noin niin kuin vahingossa ja puolihuolimattomasti. Pääasiassa lipsahdukset voi kuitata huvittuneella olankohautuksella, mutta toisinaan isku osuu, kirjaimellisesti, vyön alle.

Olin joku aika sitten istumassa iltaa erään amerikkalaisen ystäväni kanssa. Iloisesti soljunut jutustelumme oli vahvassa vauhdissa, kun suomalaisesta kansanluonteesta kiinnostunut kaverini tuli kysäisseeksi, että mistäs me suomalaiset tapaamme yleensä keskenämme keskustella. Asiantuntijan varmuudella vastasin, että toisesta maailmansodasta (”world war two”).

Vastauksen kuultuaan valahti kaverini vähän vaivaantuneen näköiseksi. Tovin kulmiaan kurtisteltuaan hän pyysi minua toistamaan, mitä olin juuri sanonut. Ja hyvä olikin, että pyysi. Kippolan melutason ja itä-aureslaisen ääntämykseni myötävaikutuksella sana ”war” kun oli kääntynyt vastaanottajan päässä muotoon: ”porn”.

Viime viikolla sain ruotsinopettajaltani takaisin huolella ja hartaudella laatimani ainekirjoituksen. Essee oli, kuten tavallista, täynnänsä kaikennäköisiä kieliopillispedakoogisia merkintöjä. Tällä kertaa tekstistä oli kuitenkin erikseen alleviivattu yksi sana ja paperinkulmaan oli raapustettu kommentti ”erittäin huomiotaherättävä sanavalinta”.

Hetken hengentuotettani silmäiltyäni huomasin, että mikä kumma se opettajan silmään olikaan sattunut. Minun oli ollut tarkoituksena kirjoittaa ”olen mahakas ukko” – ”jag är en bukig gubbe”. Luultavasti näppäimistölleni silloin tällöin mystillisesti ilmaantuva yhdestoista sormi oli kuitenkin tehnyt minulle tepposet, sillä olin tullut kirjoittaneeksi ”jag är en kukig gubbe”.

Tarinan tässä vaiheessa olin vielä onnellisen tietämätön termin ”kukig” semanttisista suhteista. Sanakirjan sopivasta kohtaa avattuani alkoi virheeni, sanokaamme, perverssihkö luonne hiljalleen paljastua. Kävi näet selville, että epähuomiossa käyttämäni ilmaisu on kovasti paljon sukua sanalle ”kuk”. Toisin sanoen sanalle, joka on törkyisen alatyylinen slangisana miehen sukuelimelle.

Lopputulema oli siis se, että ainekirjoituksessa retostelin julkisesti olevani mittasuhteiltani merkittävä mies, mutta en suinkaan mahani, vaan ihan jonkin toisen värkin puolesta. Kyllä vähän nolotti.

Entä mikä mahtaa olla tarinan opetus? Olisiko se vaikka kenties se, että muistakaahan tytöt ja pojat aina olla huolellisia kielenne kanssa.

Höpsis! Sehän on tietenkin se, että turha sitä on siitä masentua, vaikka kielipoliisi välillä vähän piiskaa heiluttelisikin. Eikä se niin vaarallisesta ole jos mahakkaasta tuleekin toisinaan munakas. Parempi kai sekin on kuin pelkkä pannukakku.