Kirjoittanut
Haastattelin muutama viikko sitten naista, joka oli käynyt rukousmatkalla Pohjois-Koreassa. Hän oli maksanut matkastaan tuhansia euroja vain päästäkseen tuohon diktatuurin hallitsemaan maahan rukoilemaan. Pohjois-Korean kansa, joka kärsii nälästä, ihmisoikeuksien polkemisesta ja väkivallan jatkuvasta uhasta oli tullut painavaksi rukoustaakaksi naisen sydämelle. Hän käänsi ahdistuksensa rukoukseksi ja vetosi Jumalaan, että hän vapauttaisi tuon kansan todelliseen vapauteen.
Naista kuunnellessani mietin, onko järkeä sijoittaa niin suuri summa rahaa rukousmatkaan. Tarkkaan valvotulla matkalla hän ei saanut kohdata paikallisia asukkaita, eikä hän siis voinut kertoa evankeliumia kenellekään. Hän saattoi vain rukoilla. En voinut tulla kuin yhteen tulokseen: eihän siinä järkeä olekaan. Mutta rakkaus ei olekaan aina kovin järjellistä.
…sillä Kristuksen rakkaus pakottaa meitä. Me näet päättelemme näin: kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet. Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä. (2.Kor. 5:14-15)
Christianity Today -lehdessä (4/2012) kerrottiin myös rakkauden pakottamista ihmisistä.
Virginian Richmond on 200 000 ihmisen yhdysvaltalainen pikkukaupunki, jossa alhainen koulutustaso, teiniraskaudet ja perheitä vaivaama isättömyys ovat ennemmin normi kuin poikkeus. 16 vuotta sitten kaupungin ala-asteen pihalla lojui oluttölkkejä, käytävät haisivat virtsalle ja vessoista löytyi kokaiinin jämiä. Koulun rehtoriksi valittu nainen purskahti itkuun nähdessään koulun kurjuuden, mutta tarttui toimeen. Nyt oppimistuloksen ovat kohentuneet, mutta haasteita riittää edelleen. Lähes 90% koululaisista saa tukea lounasmaksuihin, eli he ovat köyhistä perheistä.
Kaupunkiin on muuttanut viime vuosien aikana keskiluokkaisia, hyvin koulutettuja kristittyjä perheitä, sillä Richmond on tullut heidän sydämelleen pakottavaksi taakaksi. Nämä perheet ovat ottaneet ”urbaanin mission” haasteen tosissaan. He elävät yhteisön jäseninä palvellen omilla lahjoillaan yhteisön hyväksi.
Kun Jeesuksen rakkaus pakottaa, ei voi olla menemättä. Ja kun on saanut aavistaa rukouksen voimaa, ei voi olla rukoilematta. Rukouksella on todella kauaskantoisia seurauksia. Itsekin olen innostunut rukouksesta.
Tuntuu, kuin rukous toimisi sydämen laajennusleikkauksena, sillä rukouksessa katse yltää omaa napaa ja lähipiiriä edemmäs. Rukous synnyttää myös rakkautta ja rakkaus haastaa usein konkreettisiin tekoihin.
Rakkaus löytää kyllä keinot myös silloin, kun tiellä on ensi näkemältä esteitä. Luottaen toivomme perustukseen, Häneen, joka rakasti meitä ensin.
