Luin juuri kirjaa, jossa puhuttiin, että ristiin liittyvä uskonnollinen kieli on usein ihmisille etäistä. Esimerkiksi ajatukset syntiuhrista, Jumalan karitsasta ja synnin orjuudessa elävän vapauttamisesta ovat käytettyjä kielikuvia, joilla ristin merkitystä kuvataan. Joskus tällaiset kielikuvat puhuttavat, mutta ovathan ne useimmiten aikamoisen puisevia. Eikä ihmekään, koska niistä moni on jo pari tuhatta vuotta sitten syntynyt. Monet kristilliset kielikuvat tuntuvat olevan vailla henkilökohtaista merkitystä minulle. Varsinkin jos ei ole tarjolla selvitystä siihen, mitä kielikuvat ovat aikalaisilleen merkinneet ja mitä he ovat kielikuvista kuullessaan tunteneet.
Minulle ristin merkitys avautuu erityisesti silloin, kun häpeän jotain ja tunnen, että kukaan ei varmasti kestä minua nähtyään totuuden minusta. Silloin voin ajatella, että Jumala näkee totuuden minusta ja silti kutsuu minua rakkaaksi lapsekseen. Se, että saan tulla esiin toisten joukkoon itsenäni on ristiltä saadun armon konkreettinen merkitys elämässäni. Tällaisia merkityksiä kertyy ehkä elämisen myötä lisää, mutta minusta tuntuu aina pieneltä juhlalta, jos joku vanha kamalalta kuulostanut kristillinen metafora saakin elävän sisällön.
Ennen olisin antanut kauheimman kristillisen metaforan tittelin ”karitsan häille”. Nyt, kuultuani kauniin selityksen, miksi karitsan häät voivat olla jollekin merkityksellinen ilmaisu, jättäisin ehkä koko tittelin jakamatta. Silti täytyy sanoa, ettei mieleeni tule montaa kieliryhmää, jossa käytettäisiin yhtä omituisia metaforia kuin mitä kristinuskossa käytetään. On se toisaalta hupaisaakin, kun ajattelee esimerkiksi Lars Leevi Lestadiusta ja sitä, minkälaisilla huorittelevilla ilmaisuilla hän kertoi sanomaa hyvästä Jumalasta.
Jostakin kielen kiemuroiden keskeltä löytyy Jumala. Hän on se, josta kerrotaan niin monin erilaisin sanoin, kuvin ja kielin. Joskus Jumalaa pitää ihan etsiä kaiken hänestä kerrottavan keskeltä. Jumala ei ole pelkkä lähde armolle, karitsa tai poikansa syntiuhriksi lähettänyt voima. Hän on ihmeellinen persoona, joka haluaisi tutustua jokaiseen ihmiseen niin, että jokainen pääsisi kertomaan omilla sanoillaan ja kuvillaan, minkälaisesta persoonasta on kyse.