Kirjoittanut
Kuolevaiset ruumiimme ovat vain kuoria, eikä tässä kuoressa ole elämää. Emme saa pitää kuortamme, silla se vain verhoaa väliaikaisesti iankaikkisesti kasvavan ja kypsyvän elämänvoimamme. Hetkellisesti ruumiimme vartioi sisällä olevaa elämää. Kuoremme on keinotekoinen verrattuna verhoamaansa iankaikkiseen elämään.
Jokainen kristitty on täytetty iankaikkisella elämällä. Se on istutettu pienenä siemenenä kuolevaiseen ruumiiseemme, ja se kypsyy ja kasvaa jatkuvasti. Sisällämme on käynnissä kehitysprosessi, joka lopulta murtautuu ulos kuorestaan uuteen ylösnousemuselämään. Jumalan työ sisimmässämme aiheuttaa painetta kuoreemme, ja juuri sillä hetkellä, kun ylösnousemuselämämme on kypsä, kuori murtuu. Keinotekoiset siteet katkeavat ja, kuten vastasyntynyt vauva, sielumme vapautuu vankilastaan. Ylistys Herralle!
Kuolema ei ole muuta kuin hauraan kuoren murtuminen. Kun Herramme näkee, että kuori on täyttänyt tehtävänsä, täytyy Jumalan oman jättää vanha, saastunut ruumiinsa siihen pölyyn, mistä se on tullutkin. Kenellekään ei kai tulisi mieleenkään koota kuoren palasia ja pakottaa vastasyntynyt takaisin vanhaan vankilaansa? Ja kuka haluaisi pyytää poisnukkunutta rakastaan luopumaan ylösnousemusruumiistaan – joka on tehty Kristuksen kaltaiseksi – ja palaamaan keinotekoiseen kuoreensa?
Paavali sanoi: ”Kuolema on voitto!” (Fil. 1:21) Tällainen puhe on täysin vierasta nykyisessä hengellisessä sanastossamme. Meistä on tullut elämän palvojia, eikä meillä ole juurikaan kaipuutta olla Herran kanssa iankaikkisuudessa.
Paavali sanoi myös: ”Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi; mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi.” (Fil. 1:23-24) Toisten uskovien vahvistamisen vuoksi hän halusi jäädä kuoreensa, tai kuten hän sanoi ”lihaansa”.
Oliko Paavali jotenkin sairaalloinen? Oliko hänellä epäterve suhtautuminen kuolemaan? Eikö hän kunnioittanut sitä elämää, jolla Jumala oli häntä siunannut? Paavali eli elämäänsä täysillä! Hänelle elämä oli lahja, ja hän käytti sen taistellakseen hyvän taistelun loppuun saakka. Mutta hän oli päässyt yli kuolemanpelosta ja saattoi sanoa, että on parempi kuolla ja olla Herran luona kuin jäädä kuoren vangiksi.
