Hyvät: Vuoden Kristillinen kirja 2024 on Pirjo Kotamäen säeromaani Paavo Ruotsalaisesta – ”Kun kannen avaa, niin sisältö pääsee yllättämään”

Kutsumuksesta ja kärsimyksestä

 

Odottamaton suru ja kärsimys ovat viipyilleet menneen viikon aikana luonani luvattoman usein. Jumalan sallimus on polttanut ajatuksissa tavallista tiiviimmin, enkä ole voinut ohittaa asiaa olankohautuksella. Moni itku on itketty surevien ja hämmennyksen vallassa olevien kanssa. Miksi Jumala hyvyydessään sallii ihmiselle lähes ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, jotka tuntuvat kohtuuttomilta ja epäreiluilta? Varsinkin, kun toinen on uskollisesti yrittänyt seurata Jumalan hänelle osoittamia polkuja.

Kärsimys ilmenee eri ihmisissä eri tavoin. Yhteistä sille on kriisin tunnusomaiset piirteet: vaikeudet yllättävät äkkiarvaamatta hetkellä, jona niitä vähiten odottaisi. Niiden käsitteleminen ylittää reilusti käytettävissä olevat voimavarat. Siksi vaikeudet lamaannuttavat ja kärsimyksen alle tuntuu musertuvan.

IK-opisto neliöb. 21.10.-3.11.

Paavali kirjoitti seurakunnille useaan otteeseen kärsimyksistään. Hän kehotti ihmisiä pysymään vaikeuksien keskellä lannistumattomina, sillä aikanaan ne synnyttävät kärsivällisyyttä ja myötätuntoa. Hän tiesi, että vaikkei yksikään vaikeus sitä läpi elettäessä tunnu mukavalta, niiden ihmisessä synnyttämät ominaisuudet saattavat myöhemmin olla monelle hyödyksi. Ihminen osaa lohduttaa myötätuntoisimmin samoista suruista kärsiviä. Uskon, että Paavali tavoitteli kirjeissään tätä: kun hän joutuu kärsimään evankeliumin etenemiseksi kohtuuttomia vaikeuksia, lopputuloksen täytyy olla monella tapaa hyvä.

Sanotaan, että kärsimys ei jalosta. Onnettomuus iskee äkkiarvaamatta ja ennalta tilaamatta. Elämä mullistuu hetkessä toiseksi. Ennen niin tärkeät asiat menettävät merkityksensä ja elämän tärkeät asiat asettuvat väistämättä uuteen järjestykseen. Millä lohduttaa siinä tilanteessa itseään ja toisia? Uskon monien kannustautuvan sillä, ettei koettu voi olla turhaa. Asioilla täytyy olla suurempi merkitys. Ehkä kaikki on tapahtunut minulle siksi, että voin joskus kokea syvempää myötätuntoa ympärilläni olevia kohtaan? Totta on, että ne jotka ovat joutuneet kamppailemaan jonkin asian kanssa muita enemmän, ovat halukkaampia tarjoamaan apuaan samassa tilanteessa oleville. Vaikkei kärsimys varsinaisesti jalostakaan, sillä voi olla myöhemmin hyviä seurauksia.