Kirjoittanut
Hannu Vuorinen on Suomen Vapaakirkon kirkkokunnanjohtaja ja Suomen Viikkolehden päätoimittaja.Toisinaan kuulee — vieläkin — puhuttavan kutsumusammateista. Sellaisiksi on mielletty esimerkiksi sairaanhoitajan, opettajan tai palomiehen ammatit. Viime aikojen työtaistelutoimien tiimellyksessä on pohdittu sitäkin, että työskenneltäessä kutsumuksen pohjalta ei aina ole vaadittu riittävää palkkaa. Työtä kun tehdään kutsumuksesta, ei rahasta.
Kristillisessä kontekstissa kutsumus liitetään usein niin sanottuun kokoaikaiseen Jumalan valtakunnan työhön, jota tekevät esimerkiksi lähetys- tai seurakuntatyöntekijät. Ihanteellisessa tilanteessa tällaisen kutsumuksen saanut henkilö omistautuu työhönsä ilman muiden töiden rasitusta, siis kokoaikaisesti.
Nykyään ajatellaan, että kutsumus kumpuaisi jotenkin ihmisestä itsestään: hänen persoonallisuudestaan, vahvuuksistaan, kokemuksistaan ja osaamisestaan. Jos näin olisi, kutsumus vahvistuisi sen kautta, että tutustumme itseemme paremmin, alamme kuunnella omia unelmiamme ja toteuttaa niitä. Tai ajatellaan, että kutsumus perustuisi tarpeisiin, joita ympärillämme havaitsemme. Sellaisen kutsumuksen toteuttaminen edellyttäisi sitten olosuhteisiin tutustumista, ja kutsumus toteutuisi toiminnan kautta.
Raamatun ja siten kristillisen uskon näkökulma on toinen. Ytimessä on kutsu ja hän, joka kutsuu. Jumala antaa kutsun ja määrittelee sen sisällön. Se ei kumpua meistä itsestämme eikä perustu ensisijaisesti edes tarpeisiin tai hätään, joita maailmassa näemme. Se ei ole vain ihmisen sisäinen kokemus tai mielessä hahmottuva tavoite oman elämän merkityksestä ja tavoitteesta. Kutsumus perustuu kutsun antajan tavoitteisiin ja päämääriin. Jumala kutsuu oman valtakuntansa edistämiseen, osaksi hänen tahtonsa toteutumista.
Jumalan antama kutsumus ei rajoitu seurakuntatyöntekijän tai pastorin toimeen. Jumalan kutsu on kokonaisvaltainen ja kattaa jokaisen kristityn koko elämän. Meidät on kutsuttu Kristuksen yhteyteen, Isän Jumalan lapsiksi. Ja meidät on kaikki kutsuttu Herramme palvelukseen, toimimaan hänen lähettiläinään oman sukupolvemme keskellä.
Evankeliumin motivoima kutsumus ei rajaudu vain ”minun” kutsumukseeni vaan on aina osa ”meidän” kutsumustamme. Sen toteuttaminen edellyttää jäsenyyttä Kristuksen ruumiissa, seurakunnassa.
