Kirjoittanut
KUULEMINEN JA PUHUMINEN (Osa 1)
”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni”, toteaa Jeesus (Joh.10:27)
Kuuleminen on hyvin monimutkainen tapahtumasarja, missä ympäristön värähtely muutetaan äänihavainnoiksi. Korva on ihmisen aisteista herkin. Kuuloa tarvitaan myös puhumisen säätelyyn.
Jeesus, jonka ääntä toivottavasti kuulet Raamattua lukiessasi ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, on tehnyt kuulemisen ja puhumisen mahdolliseksi useilla nerokkailla toiminnallisilla ja rakenteellisilla ratkaisuilla.
Värähtely täytyy ensin vastaanottaa. Sen välittämä tieto on sitten kuljetettava sisäkorvaan, missä selvitetään värähtelyjen taajuudet, jonka jälkeen tieto tulkitaan aivokuorella.
Sisäkorvan kuuloelimessä, simpukassa, on tuhansia ääniä aistivia hiussoluja. Simpukka muistuttaa kierteelle väännettyä, kolme käytävää käsittävää putkistoa. Se on viritetty aistimaan parhaiten puhetaajuutta. Orkesterin soittoa kuunnellessa voi samanaikaisesti nauttia sekä koko kappaleesta että keskittää kuulemisen jollekin soittimelle. Simpukka on rakenteeltaan tavattoman monimutkainen. Se muuttaa sisäkorvan nesteen värähtelyn ’sähköiseksi viestiksi’. Sähköinen viesti tiedostetaan aivoissa ääninä. Tämä tapahtuu miljoonien aivosolujen muodostamissa aivokuoren solupilareissa.
Simpukassa oleva Cortin elin koostuu aistivista hiussoluista ja monen tyyppisistä tukisoluista. Hiussolut muuttavat tärykalvon värähtelystä peräisin olevan mekaanisen energian sähkökemialliseksi energiaksi. Tämä saa aikaan aistivien vastaanottorakenteiden reagoimisen.
Cortin elin sijaitsee ohuesta sidekudoksesta muodostuvan tyvilevyn päällä, joka on luisen kierteisenkanavan ja ligamentista koostuvan kierteiskanavan välissä. Tyvilevy on soikean ikkunan lähellä ohut ja jäykkä mutta muuttuu myöhemmin paksuksi ja löysäksi.
Hiussolut jaetaan sisempiin ja ulompiin soluihin, joita tukevat sisä- ja ulkofalangeaalisolut sekä sisätunnelin muodostavat sisä- ja ulkopilarisolut. Sisemmät hiussolut sijaitsevat yhdessä rivissä limbus laminae spiraliksen ja katekalvon muodostamassa tilassa aistien nesteisen endolymfan liikettä. Uloimpien hiussolujen karvat ovat työntyneet katekalvon sisälle aistien katekalvon liikkeitä ja muodostavat kolmesta neljään riviä. Läppämäinen glykosaminoglykaaneista muodostunut katekalvo on kiinnittynyt limbus laminae spiralikseen. Katso kuva osoitteesta: http://www.solunetti.fi/fi/histologia/cortin_elin/ Kuvan katsomisen jälkeen on hyvä aivan itse pohtia; onko Cortin elin, joka on ehkä maailman hienoin tämän kokoluokan instrumentti, luonnonvalinnan kokoama rakenteista, jotka sattumanvaraiset mutaatiot olisivat tuottaneet? Kaikki eivät halua antaa Jumalalle kunniaa: ”Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö”, toteaa Jeesus (Matt.13:14).
Nerokas tärykalvo
Paras tapa aistia ympäristön värähtelyä on kalvo. Sen täytyy olla joustava ja ilman paineen täytyy olla sama kalvon molemmin puolin. Tärykalvo on kuitenkin ilmatiivis. Sen toisella puolella vallitsee ympäristön ilmanpaine ja toisella puolella välikorvan ilmanpaine. Jos kiipeämme vuoren huipulle tai menemme junassa tunneliin, ilman painetta pitää säätää.
Tämä ongelma on ratkaistu välikorvasta nenäonteloon kulkevan ilmastointikanavan avulla. Se tasaa paineen. Kanava ei kuitenkaan voi olla avoinna jatkuvasti, sillä siitä seuraisi kaksivaiheinen värähtelyn vastaanotto, joka haittaisi kuulemista. Niinpä kanava pitää sulkea ja vain aika ajoin avata. Tämä toteutuu kun nielaistaan, jolloin kurkunpää samalla sulkeutuu.
Tässä vaiheessa evolutionistit protestoivat ja moittivat järjestelmää ”huonosti suunnitelluksi”, mikä heidän mielestään osoittaisi, että ”Jumalaa ei ole”. Miksi älykäs suunnittelija olisi rakentanut risteytyvän ruoka- ja henkitorven, mistä seuraa tukehtumisen vaara jos puhuu syödessä? Risteäminen on kuitenkin välttämätöntä, sillä suuontelolla on muutakin käyttöä syömisen ohella. Sitä tarvitaan sanojen muodostamiseen kurkunpään kautta tulevista äänistä. Niellessä suljetaan myös yhteys nenäonteloon, tämä tarvitaan jotta sanat voidaan lausua selkeästi.
Konsonanteista M ja N värähtelevät nenäontelossa. Vokaaleista A, E, I, O, ja U suuontelossa ja niitä muodostetaan kielen avulla. Kielessä on 17 eri lihasta. Ihminen voi tuottaa ja ymmärtää 25-30 äännettä sekunnissa. Konsonantti ja vokaali tunnistetaan jo kun sitä on kuultu vain 0,005 sekunnin ajan.
Puhuminen on ainutlaatuinen noin 100 lihaksen käyttöjärjestelmä. Puhuttaessa käytetään yhden sekunnin aikana jopa 15 eri lihasta ja ne liikkuvat sekunnin aikana 225 kertaa. Lapset saavuttavat aikuisen puheen hallintataidon vasta noin 10 vuoden ikäisinä.
”Alkukantaista” kieltä ole olemassa. Ensimmäinen kieli ja puhe ”ilmestyi” noin 5000 vuotta sitten. Se oli aivan yhtä monimutkainen rakenteeltaan ja jopa rikkaampi sanastoltaan, kuin nykyiset ”tekstiviesti” – kielet. Kaikilla kielillä on sama perus-design. Kuudella konsonantilla ja viidellä vokaalilla voidaan tuottaa 27 000 kolmitavuista sanaa. Pystyihminen pystyi puhumaan, neanderthalilaisesta nyt puhumattakaan. Molemmat olivat ihmisiä. Pystyihmisen aivotilavuus oli nykyihmisen aivojen alarajoilla, neanderthalinihmisellä puolestaan aivot olivat suuremmat kuin nykyihmisellä. Monien asiantuntijoiden mielestä Homo erectus (pystyihminen) pitäisikin ’luokitella’ Homo sapiensiksi. Apinat eivät pysy puhumaan. Välissä on ylittämätön kuilu.
Puhumiskyky tarkoittaa myös, että täydellinen tietoisuus ja kielellinen ilmaisutaito pitää olla käytettävissä samanaikaisesti hermoston kanssa, joka pystyy säätelemään 100 puhumisessa käytetyn lihaksen yhteistoimintaa. Tarvitaan sekä kielioppi että sanat. Puhuttaessa jopa 200 sanaa minuutissa, järjestelmän täytyy ennakoida jo tulevia sanavalintoja ja tarvittavia lihasryhmiä. Lisäksi tarvitaan erityisrakenteinen nielu, kieli ja ontelot äänteiden tuottamiseen ja ilmavirta laulamiseen. Joidenkin laulajien skaala on jopa 5 oktaavia.
Seuraavassa osassa jatkan tämän nerokkaan järjestelmän kuvaamista. Ihmisen aivokuoren lihastenhallinta-alueesta 75% on varattu erilaiseen viestintään.
