Kylmä talvi lähetystyössä

Sää ei ole vain tylsä puheenaihe, vaan se vaikuttaa jokaisen elämään, ja valon määrä suoraan mielialaan. Suomessa hengellisessä sanastossa puhutaan armon auringosta ja haikaillaan ikuista kesää. Raamatun kielessä ja säävertauksissa näkyy, että tekstit on kirjoitettu Lähi-Idässä. Kun lyhyen kesän Pohjolassa toivotaan pilvetöntä taivasta ja kirkasta auringon paistetta, kuumassa ympäristössä varjo on myönteinen asia. Korventavassa paahteessa kulkee enemmän kuin mielellään kadun varjoisalla puolella!

Lähi-Idän ja Suomen suurimmat erot löytyvät säästä ja politiikasta. Etelässä on takuuvarmasti lähes aina helle, mutta turvallisuus- ja yhteiskunnallinen tilanne saattaa leimahtaa ja muuttua nopeasti. Suomessa taas poliittinen tilanne on pysynyt pitkään tasaisena, mutta vuodenajasta riippumatta et voi koskaan olla täysin varma millaiseksi sää päivittäin muuttuu. Erityisesti viime aikoina on Suomessa leutojen talvien myötä saattanut kuitenkin olla lämpimämpää kuin Välimeren alueella. Elämme monella tapaa muutoksen aikoja.

Sinä olit turvapaikka heikolle, pakopaikka kurjalle vaikeuksien aikana, suoja rankkasateessa, varjo helteen tullen. Sillä väkivaltaisten mieli on kuin talvinen rankkasade. (Jes. 25:4)

Talvi on etelässä myös sadekausi, jolloin vettä odotetaan koko vuoden tarpeisiin eli paljon lyhyessä ajassa. Tulvat ovat yleisiä. Mahdolliset lumisateet saavat ihmiset ja koko yhteiskunnan sekaisin. Autot liukastelevat ilman talvirenkaita ja liikennekaaoksesta seuraa pakollinen vapaapäivä lumiukkojen tekemiseen. Puiden oksat romahtavat lumen painosta. Katot vuotavat vesieristyksen puuttuessa.

Sääkeskusteluun kuuluu lämpötilavertailut maiden välillä ja monet kauhistelevat, miten suomalaiset tarkenevat miinusasteissa. Vakiovastaus on, että lämpötila on pukeutumiskysymys, ja että vaikka meillä on kylmä ulkona, sisällä on lämmin.

Saaren asukkaat kohtelivat meitä tavattoman ystävällisesti. He sytyttivät nuotion ja kutsuivat meidät kaikki sen ääreen, sillä ilma oli kylmä ja oli alkanut sataa. (Apt. 28:2)

Talvi on lämpimissä maissa lyhyt eikä siihen varauduta kuten pitkään kuumaan kesään. Monen kokemus onkin, ettei ole missään tuntenut sellaista kylmyyttä kuin lämpimän maan talvessa. Kosteus vaikuttaa vahvasti kylmyyden kokemukseen ja kesää ajatellen rakennetuista kivirakennuksista talvella hohkaava kosteus tuntuu menevän luihin ja ytimiin. Villavaatteista, lämpöpeitosta ja kuumasta juomasta huolimatta tuntuu, että vilu ei tule koskaan väistymään sisimmästä…

Uuteen ilmastoon totutellessa paikallisten pipot ja toppatakit parissakymmenessä asteessa tuntuvat aluksi hätävarjelun liioittelulta. Jonkinlaista sopeutumista paikallisoloihin voi ajatella tapahtuneen, kun turistien sortsit ja sandaalit keväällä saavat aikaan vilunväreitä. Jos irtopatterit ja lämpöpuhaltimet eivät auta sisätiloissa, aina voi mennä ulos lämmittelemään, sillä talvellakin päivällä paistaa aurinko. Auringon säteiden sulattaessa kohmeisuutta alkaa taas uskoa, että lopulta kesäkin taas koittaa.

Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois. Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut. (Laul.l. 2:11–12)