Kirjoittanut
Oletko huomannut, että Seat-merkkisen auton eri mallit on nimetty espanjalaisten paikkojen mukaan? Seat Ibizan ja Toledon olen tietenkin tajunnut aiemminkin, mutta vasta katsottuani kylttejä Leoniin ja karttoja Alhambraan yhdistin asian. Chiquita-baananien naishahmoinen tunnuskuva aukeni uudella tapaa, kun kuuntelin, kuinka hellästi eläinlääkärimme puhutteli tyttökoiraamme chiquitaksi ja chiquititaksi. Tyttönen, hellään sävyyn, on tuon banaaninyhtiön nimi.
Samanlainen yhdistämisen ihme tapahtui, kun syyskuun alussa myrkytin vessastamme torakan. (onneksi vain yhden kerran). Purkin kyljessä luki iloisen biisin nimi: La cucaracha. Kappaleen luomat mielikuvat vaihtuivat hetkessä.
Voi siis sanoa, että kolmessa kuukaudessa maailmankuva on laajentunut huomattavasti.
Pari työasiaa: ensimmäinen on, että rakastan työtäni. Rakastan sitä niin paljon, että olen määrännyt itseni kuurille, opettelen rakastamaan samaan aikaan työni kanssa myös itseäni ja perhettäni. Tätä kutsutaan ajankäytön hallintakuuriksi. Toinen seuraa ensimmäisestä: minusta papin työ täällä Aurinkorannikolla on hyvällä tapaa kyläpapin hommaa. Se juuri tekee työstä niin ihanaa.
Verrattuna papin töihin Suomessa, turistipapilla on tosi vähän kirkollisia toimituksia. Ne muutamat, joita minulla on, ovat sitäkin merkittävämmän tuntuisia. Katolilaisilla on isä Camillo, mutta minulla on ollut äiti Camilla -olo kun kuljen Fuengirolan kaduilla. Korttelin päässä työpaikasta on kastamani suloisen tytön vanhemmat ja heidän kampaamonsa. Kuulumiset vaihdamme tietysti joka kerta ja saan leperrellä lapselle. Kadulla kulkiessa moikkailen sinne ja tänne. Siitä tulee tunne, että kuulun tähän yhteisöön, juurrun Aurinkorannikolle moikkaus ja keskustelu kerrallaan.
Tähän yhteisöön kuulumiseen liittyy eron haikeus. Joulun lähestyessä osa minulle tututuiksi tulleista ihmisistä palaa Suomeen. Osaa heistä en näe ehkä koskaan, osan kanssa on sovittu tapaamisesta Suomessa. Näiden haikeiden jäähyvästen takia Aurinkorannikolla muistaa jatkuvasti koko elämän väliaikaisuuden.
Haikeista sävyistä huolimatta, siunattua adventin aikaa!
Kirjoittaja on pappi ja tietokirjailija. Kaisa Karirannan Päivän blogeja kuullaan Radio Deissä perjantaisin kello 8.45 ja 12.50. Ohjelmapaikalla ovat äänessä myös Lontoon Merimieskirkon pappi Marjaana Härkönen ja teologian tohtori Eero Junkkaala.
