Lähetyksen huoltovarmuus – millä eväillä evankeliumi etenee?

Huoltovarmuuden tärkeys on korostunut koronapandemian ja Ukrainan sodan myötä. Miten Suomen tulisi varmistaa, että ruokaa, lääkkeitä ja sähköä riittää kriisin aikana? Huoltovarmuuskeskus määrittelee huoltovarmuuden näin: ”Huoltovarmuus tarkoittaa kykyä selviytyä häiriötilanteissa – –  Tällaista valmiutta luodaan etukäteen – –  kartoittamalla mahdollisia riskejä ja niiden vaikutuksia sekä toteuttamalla tarpeellisiksi ja aiheellisiksi katsottuja toimenpiteitä.”

Mitä lähetyksen huoltovarmuus mahtaisi sisältää? Tätä Globaalit Megatrendit ja Jumalan lähetys-foorumi pohtii 26.5. Mitkä puitteet, perusehdot, ovat välttämättömiä, jotta lähetys olisi tulevaisuudessakin mahdollista?

Lähetyksen huoltovarmuus koostuu monesta osasta. Tarvitsemme tarpeeksi lähtijöitä, lähettikandidaatteja, jotta suomalaisen lähetystyön vahva perinne jatkuisi. Lähtijöiden keskuudessa tarvitsemme monenlaista asiantuntijuutta. Lähtijät tarvitsevat myös laadukkaan lähetyskoulutuksen ja varustuksen. Koska luterilainen kirkkomme on päättänyt osallistua maailmanlähetykseen lähetysjärjestöjen kautta, tarvitsemme toimintakykyisiä lähetysjärjestöjä myös tulevaisuudessa. Lähtijät ja lähetysjärjestöt tarvitsevat lähettäjiä, jotka rukoilevat työn puolesta ja tukevat sitä taloudellisesti. Taloudellisten resurssien vähetessä tarvitsemme luovuutta, joustavuutta ja entistä enemmän yhteistyötä lähetysjärjestöjen välillä. Voi hyvinkin olla, että suomalaisen lähetystyön rakenne tulee järjestää radikaalin uudella tavalla.

Vaikka resurssien väheneminen on todellinen riskitekijä, näen, että suurin uhkatekijä, jatkuva ”häiriötila,” joka vaarantaa lähetyksen mahdollisuuden tulevaisuudessa, on lähetyksen uudelleen määrittely ja apostolisen lähetysnäyn kadottaminen. Suurin uhka lähetykselle tulee, ei kirkon ulkopuolelta, vaan sen sisältä: evankeliumin vääristyminen ja sen välttämätön seuraus, hengellinen konkurssi. Ulkoiset rakenteet pyörivät jonkin aikaa, vaikka kirkko olisikin ”ulkonaisesti hurskas, mutta kieltäisi uskon voiman” (2 Tim. 3:5).

Hengellisen konkurssin ehkäisemiseksi tarvitsemme vahvan, apostolisen näyn ja ymmärryksen siitä, että lähetyksen ydin on sanoma Jeesuksesta Kristuksesta, hänen ristinkuolemastaan, ylösnousemuksestaan ja siitä yltäkylläisestä elämästä ja kuolemattomasta ilosta, joka löytyy vain Hänessä.

Tämä apostolinen evankeliumi ei ole itsestäänselvyys. Jokainen sukupolvi joutuu sen uudelleen löytämään, sitoutumaan siihen ja viemään sitä lähetystyössä sinne, missä siitä ei ole vielä kuultu.