Kirjoittanut
Emil Anton on suomalais-irakilainen katolinen teologian tohtori. Hänen viimeisin suomenkielinen kirjansa on Katolisempi kuin luulit: Aikamatkoja Suomen historiaan (Kirjapaja 2017).Jo kristinuskon varhaisilta vuosisadoilta tunnetaan sellainen genre jossa puhutaan jotain ”vastaan”, ”contra sitä tai tätä”: Tertullianuksen Contra Praxeam, Origeneen Contra Celsum, Hieronymuksen Contra Jovinianum, Gregorios Nyssalaisen Contra Eunomium, jne. Tässä tulee nyt minun contra-puheeni 2000-luvun Suomen kahta sietämätöntä ryhmää vastaan: laiskat agnostikot ja tylsät saarnaajat.
Vitsin laiska agnostikko! On yksi asia olla fiksu agnostikko, joka oikeasti tajuaa, että maailmankatsomukselliset kysymykset ovat pirskatin vaikeita ja että on olemassa monia mahdollisia vaihtoehtoja, joilla kaikilla on älykkäät edustajansa. Etsivä agnostikko, joka oikeasti haluaa lähestyä totuutta, vaikka ei vielä kuvittelekaan tietävänsä, mikä totuus on. Aivan toinen asia on olla kaltaisesi laiska agnostikko, joka vain ylimalkaisesti viittaa tieteeseen tai uskontojen moninaisuuteen oikeuttaakseen uskonnottomuutensa. Mitä jos soveltaisit samaa asennetta elämänkumppanin löytämiseen: turha vaivautua, teoreettisia ehdokkaita kun on niin monta, eikä kukaan voi tieteellisesti todistaa, toimisiko liitto kenenkään kanssa lopulta kuitenkaan. Onnea vaan elämään!
Mitä sitten, että uskontoja on monta? Mitäpä jos ensin vaivautuisit selvittämään, mitä uskonnot ylipäänsä väittävät ja millä perusteilla? Oletko koskaan miettinyt, että sinulla on tasan yksi lyhyt ihmiselämä aikaa etsiä totuutta ja elää hyvin? Luuletko olevasi niin paljon kaikkia maailmanuskontoja viisaampi, ettei niiden mestareilla ole sinulle mitään annettavaa? Sinäkö juuri satuit syntymään niin valmiina ja täydellisenä, ettet apua tarvitse – paitsi tietysti ettet tiedä elämän suurimmista kysymyksistä mitään, niin kuin itse myönnät!
Sitten sinä, senkin saarnamies! Luuletko olevasi Jumalan asialla löpisemällä latteuksia ja toistelemalla tylsyyksiä? Uskonnollinen tylsyys on synti, saakeli soikoon! Voiko kukaan väittää, että Jeesus oli tylsä? Tai että Paavali oli tylsä? Tai että kirkkoisät tai että Luther olivat tylsiä? Tai että evankeliumi on tylsä? Häh? Kehtaatkin puhua maailman suurimmasta ihmeestä pitkäveteisesti! Älä sitten valita, ettei porukka käy kirkossa! Onko ihme, ettei kukaan jaksa uskoa, jos saarnamies ei itsekään jaksa
innostua asiastaan? Ja sitten ne pitkät plörinät – sanoisit mieluummin yhden lauseen syvästi vakuuttuneesti tai aidosti innostuneesti – Jumala on rakkaus tai Kristus nousi kuolleista – ja
menisit jatkamaan toimitusta. Se olisi paljon parempi. Nyt käännyt siitä ja sassiin, eikä enää yhtään tylsää saarnaa!
