Kirjoittanut
FT Eila Murphy tutkii Aasian mediakenttää ja kristillisten mediasisältöjen käyttäjiä. Hän on Medialähetys Sanansaattajien (Sansa) projektityöntekijä.Lukiolaisia luokkaretkelle kuljettanut Sewol-niminen lautta kaatui ja upposi Etelä-Koreassa 16. huhtikuuta. Lautan kaatuminen aiheuttaa vieläkin jälkipyykkiä maassa. Kun avaat Korea Times -lehden internetissä, heti alussa näkyy listaus laivaturman uhrien tilanteesta, pelastuneiden, kuolleiden ja kadoksissa olevien lukumäärä. Reilu kuukausi turman jälkeen vielä 16 on kadoksissa laivan 476 matkustajasta.
YLEkin on uutisoinut korealaisten tavasta käydä läpi tragediaa: keltaisia nauhoja on ilmestynyt katukuvaan. Suru on suuri, ja sitä ilmaistaan monin tavoin, nauhoin, kirjoituksin ja asettamalla muistoalttareita.
Jälkipyykkiin kuuluu myös turman syyn ja syyllisten etsimistä. Oliko se laivan kapteeni ja miehistö, joka teki virheitä hätätilanteessa? Vai onko suurin syyllinen Etelä-Korean presidentti ja alaisensa, jotka vastaavat laivasta nimeltä Etelä-Korea? Tällaisia rinnastuksia esiintyy Korean Times -lehden internetsivuilla. Parhaillaan eteläkorealaiset viranomaiset etsivät laivan omistajaa, jonka arvellaan kadonneen tuhoamaan todisteita.
Turmasta opitaan monia asioita. On huomattu, että aasialaisilla ei ole ohjeita siitä, miten tukea perheitä suurten katastrofien yhteydessä. Kaiken kaikkiaan valmius kriiseihin puuttuu. Kriisivalmiusharjoituksien suosio on nousussa Etelä-Koreassa.
Korea Times -lehden pääkirjoitus toukokuun 15. päivä totesi: ”Yhteiskuntaa voidaan pitää sivistyneenä vain siinä määrin kuin se pystyy auttamaan niitä, jotka ovat suurimmassa avun tarpeessa.”
Itse olen aina arvostanut Etelä-Koreaa teknologisesti edistyneenä maana. Siksi lauttaturma tuntuu uskomattomalta katastrofilta maassa, jossa kaikki toimii hyvin. Sankareiksi nousevat ne, jotka pyrkivät johtamaan nuoret pois laivasta ja tarjoamaan pelastusliivejä varsinkin niille, jotka eivät osanneet uida, silläkin uhalla että itse joutuivat taistelemaan hengestään kylmässä vedessä. Tulee mieleen Jeesuksen lammasvertaukset hyvästä paimenesta.
Etelä-Korea pyrkii katsomaan eteenpäin; jospa vaikka jo kesäkuussa alkavien jalkapallon maailmanmestaruuskisojen aikaan voisi Seoul Plazalla seurata otteluita. Aika näyttää, miten haavat paranevat.
Hyvä puoli Etelä-Koreassa on, että siellä on paljon kristillistä julistusta. 11 kaupungissa, Seoul mukaan lukien, toimii kristillinen radioasema. Toivon sydämestäni, että myös radio-ohjelmat voivat olla lohduttamassa niitä vanhempia, jotka menettivät nuorensa lauttaturmassa.
