Kirjoittanut
Kun seuraa keskustelua kirkon sanomasta ei voi välttyä ajatukselta, että siitä lähtevät viestit ovat usein amputoitu. Niistä on leikattu osa pois. Ja kun toinen leikkaa pois toista osaa ja toinen toista ei pidä ihmetellä, jos se johtaa sekaannukseen.
Haluan alleviivata, että en nyt puhu kristillisen sanoman hämärässä periferiassa olevista tulkinnallisista yksityiskohdista. Puhun kristillisen sanoman ytimessä olevista asioista: laista ja evankeliumista, Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan ja meidän rakkaudesta toisiamme kohtaan.
Jos ilmaisee asian sinisilmäisen naivisti voisi sanoa, että laki usein unohtuu. Yhä useammin olen kuitenkin joutunut toteamaan, että lain ”unohtaminen” johtuu halusta toimia niin sanotusti poliittisesti korrektisti. Ei ole soveliasta puhua laista ja sen vaatimuksesta tämän päivän ihmisille.
Sen sijaan on saman poliittisen korrektiuden nimessä soveliasta puhua pelkästään evankeliumista ja rakkaudesta, joka ei vaadi mitään eikä tuomitse mitään eikä ketään. Poikkeaminen tästä leimataan rakkaudettomuudeksi ja tuomitsemiseksi.
Laki ja evankeliumi kuuluvat kuitenkin erottamattomasti yhteen. Ilman lakia, joka muun muassa paljastaa syntejämme ja muistuttaa niistä, emme tarvitse evankeliumin ilosanomaa anteeksiannosta. Ei ole mitään anteeksiannettavaa.
Mutta kuten sanottua: sanoma tästä yksinkertaisesta totuudesta ei istu tähän päivään. Jo vihjaus synnistä ja anteeksiannon välttämättömyydestä leimataan yhä useammin ihmisten syyllistämiseksi ja tuomitsemiseksi.
Totta on, että me aivan liian helposti ja halukkaasti tunnustamme toisen syntejä. Totta on myös, että syyllistymme tämän tästä toisten tuomitsemiseen, johon meillä ei ole oikeutta. Mutta nämä väärinkäytökset eivät tee mitättömäksi Jumalan sanan todistusta synnistä ja anteeksiannon välttämättömyydestä. Siksi lakiakin on uskallettava tuoda esille kaikessa voimassaan. Rehellisessä kristillisessä kirkossa sitä ei voi työntää syrjään.
Rehellisyyteen kuulu myös vapauttava sana anteeksiannosta Kristuksen sovitustyön takia. Siihen ilosanomaan sisältyy totuus rakkauden hinnasta. Jumalan maksama hinta rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan oli Hänen poikansa kuolema ristillä. Siksi rakkaus ei ole ilmainen, mutta meille se on maksuton. Hinta on maksettu. Kova hinta.
Mutta maksettu hinta ei ole poistanut syntiä maailmasta. Edelleen olemme syntisiä, josta laki muistuttaa. Mutta olemme armoitettuja syntisiä, josta evankeliumi muistuttaa. Siksi emme voi ketään tuomita, mutta emme myöskään voi julistaa syntiä synnittömyydeksi rakkauden nimessä. Mielestäni näin kuitenkin usein, ja yhä useammin, tehdään.
Historia on osoittanut, että kaikki yritykset vesittää ja muokata kristillistä sanomaa ihmisten toiveiden mukaiseksi johtavat harhaan ja kirkko näivettyy. Väärä sanoma, väärä viesti, voi olla kuinka miellyttävä tahansa. Se on kuitenkin väärä.
