Kirjoittanut
Kirjoittaja on Parempi avioliitto ry:n toiminnanjohtaja.Kuopus kyseli eilisiltana erikoisia. Hänelle oli annettu uskonnonläksyksi miettiä, mitä asioita on ollut vaikea antaa elämässä muille anteeksi. Ensin hän ei keksinyt yhtään tapausta. Kaikki oli ollut helppoa. Sitten hän muisti yhden tilanteen, jossa oli ainekset vaikeuteen. Isoveli oli jalkapallopelin yhteydessä kumauttanut pienen veljen puuta päin sellaisella voimalla, että ottelusta jäi poskeen muistoksi puolen vuoden patti. Hän pohti tapausta hartaana. Ei, ei sitäkään ollut yhtään hankala antaa anteeksi. Niin vain tapahtui ja sillä selvä.
Kuuntelin pojan mietteitä haikeana. Kunpa elämä jatkuisi samanmoisena vanhuusikään saakka. Kohdalle osuvat kolhut olisi kerta toisensa jälkeen helppo antaa anteeksi ja unohtaa. Mutta näin tapahtuu ani harvoin. Moni pienestä alkunsa saanut loukkaantuminen ehtii elämänmittaan katkaista useita kauniita ystävyyksiä, tuotteliaita työtoveruuksia tai läheisiä kumppanuuksia.
Anteeksiantaminen ei ole vain yksi sana ja sitä seurannut tapahtuma, vaan useimmiten monivaiheinen prosessi. Jo pelkästään sen tunnistaminen, mikä kahden ihmisen välillä niin hinkkaa, vie monesti aikaa. Kun asia on vihdoin tunnistettu ja nimetty, seuraavaksi pitäisi osata nähdä oma osuus tapahtumaketjussa. Vain harvoin yksi osapuoli on sataprosenttisen syyllinen ja toinen täysin viaton. Riitaan ja sitä seuranneeseen loukkaantumiseen tarvitaan melkein aina kaksi.
Anteeksiantaminen on ennen muuta tahdon valinta, johon liittyy omien kitkerien tai kipeiden tunteiden prosessointia. Aika itsessään ei haavaa paranna, mutta ajan kuluminen antaa mahdollisuuden kosketusaran kohdan tervehtymiseen. Se mahdollistaa myös anteeksiantamattomuuden myötä alentuneen toimintakyvyn ennalleen palautumisen.
On monta asiaa, mitä anteeksiantaminen ei tarkoita. Se ei ole rikkeen vähättelyä tai teon katsomista läpi sormien. Se ei tarkoita omien tunteiden tukahduttamista, vaan niiden kohtaamista ja käsittelyä. Vaikka anteeksiantaminen ei ole tunne, sillä voidaan muuttaa tunteita. Ja viimeisimpänä: se ei ole kertaluonteista. Elämänmittaan joutuu pyytämään ja antamaan anteeksi lukemattomia kertoja. Mitä läheisempää suhdetta jonkun kanssa havittelee, sitä todennäköisempänä tähän aseeseen turvautumista voi pitää. Jeesus tiesi tämän. Hän kehotti oppilaitaan antamaan anteeksi päivittäin 7 x 70 kertaa. Siis aika notkealla asenteella. Kunpa tämän kuopuksen lailla oppisin.
