Kirjoittanut
Kotona saunan lämmittäminen kestää kaksi sekuntia: yksi nappula koilliseen. Toki saunan lämpiäminen sitten kestää vähän pidempään. Äskettäin lämmitin tyttäremme kotona oikean puusaunan. Se tuntui alkuperäiseltä, varsinkin kun joutui vähän taiteilemaan sytyttämisen kanssa. No niin, kyllähän te ymmärrätte, mitä tarkoitan taiteilemisella. Kyllä muuten valesaunassakin jonkinmoiset löylyt saa ja lauteilla rentoutuu. Mutta puulämmitteinen on oikea sauna.
Lapsuuden kodissa se oli metsän reunassa. Talvella sinne mentiin lumista polkua pitkin. Äitini olisi halunnut laitattaa sisälle sähkösaunan, mutta isä ei suostunut. Oikea sauna on puulämmitteinen ja sinne on kuljettava ulkokautta, pakkasellakin. Niin sinne sitten aina kuljettiin.
Saunan lämmittäminen oli isän bravuurinumero vielä silloinkin, kun me aikuisina joskus tulimme kotona käymään. Kun oli vähän aikaa istuttu pirtin pöydän ääressä, isä kysyi: ”Lämmitetäänkö sauna?” Se oli hänen tapansa kertoa, että mukava kun tulitte.
Kerron kirjassani Näitä polkuja tallaan (Perussanoma 2019) sen, kun menin itse saunan lämmitykseen ensimmäisen kerran isäni kuoleman jälkeen. Kuolemasta oli kulunut jo aikaa, mutta äiti ei ollut käynyt kertaakaan lämmittämässä. Raivasin polkua pitkistä ruohoista. Ovella oli hämähäkin seitti. Sisällä vanhassa pienessä saunassa vielä vedet saavissa ja isän laittamat puut valmiina pesässä. Tuntui juhlalliselta sytytellä tulta, melkein pyhältä toimitukselta. Nyt oli minun vuoroni.
Saunan lauteilla tuli yllättäen itku. En isän lähtöä ollut osannut kovasti surra. Saunominen palautti kuitenkin mieleen tunteen, joka liittyi tuohon lauseeseen ’lämmitetäänkö sauna’. Isällä ei ollut tapana kovasti kertoa, olimmeko me lapset hänelle tärkeitä. Kyllä me silti tiesimme, että olimme. Mutta ei sodan käynyt mies sellaisista puhele. Hän vain sanoo ’lämmitetäänkö sauna’. Se tarkoittaa, että laitan teille parasta, mitä minulla on tarjottavana, koska on niin mukavaa, kun tulitte.
Nyt oli minun vuoroni lämmittää se. Lauteilla sain hetken surra isän poismenoa. Sauna oli siihen sopiva paikka. Kukaan ei nähnyt eikä kuullut, isästä en tiedä. Kuin sielukin olisi hiukan puhdistunut, ei vain ruumis.
Sain sen tyttären talon saunan lämpiämään. Merkillistä, että silloin harvoin kun nykyään lämmittelen puusaunaa, tuo hetki vanhan kodin saunassa tulee aina mieleen. Melkein sama tunnekin, hyvä ettei itku. Jäikö vieläkin jotain surematta?
