Kirjoittanut
Kirjoittaja on Lähi-idän erikoistoimittaja, joka asuu Israelissa. Kankaan taustablogeihin ja kolumneihin sekä Radio Dein Israel -raportteihin voi tutustua www.kinnerettours.fi nettisivun linkeistä.
Kävin syyskuun lopussa palestiinalaisten ja juutalaisten asuttamalla Länsirannalla, jossa olen vuosien mittaan tavannut ja haastatellut Lähi-idän kestokiistan molempia osapuolia. Tällä kertaa keskustelin juutalaisten kanssa, jotka odottelivat uusien rakennuslupien myöntämisiä 10 kuukauden rakennuskiellon päättyessä syys-lokakuun vaihteessa.
Uskonnollis-kansalliset juutalaiset kutsuvat Jordanjoen läntistä rantaa sen raamatullisilla nimillä Juudeaksi ja Samariaksi. Heille selkkauksessa on kyse paljon syvemmästä asiasta kuin aluekiistasta. He katsovat vaalivansa kansallista perinnettä raamatullisella sydänmaalla, joka palautui heille vuoden 1967 kuuden päivän sodassa. Monet juutalaiset muistavat Raamatun pohjalta, miten Israelin uskonnollinen ja historiallinen rikkaus juurtui Juudeassa ja Samariassa sekä Jerusalemin itäisissä lähiöissä.
Juudean ja Samarian neuvoston (YESHA) nykyinen puheenjohtaja Danny Dayan korostaa, että Israelilla on moraalinen oikeus rakentaa kaikkialle kiistellyillä alueilla. Useimmat niin sanotut kukkulavartiotkin on rakennettu valtion rohkaisemana, niihin on annettu valtion tukemia lainoja. Dayanin mukaan vain 5 prosenttia näistä pienistä kylistä on niin sanotusti laittomia. Niiden historiallisia maanomistusoloja brittien mandaattivallan ajalta ei ole vielä selvitetty oikeusasteissa, tämän vuoksi niihin ei ole myönnetty rakennuslupia.
Dayan muistuttaa, että palestiinalaiset valitsivat väkivallan ja hävisivät. ”Emme ole kolonialistisia miehittäjiä, voitetun puolustussodan perusteella meillä olisi täydet oikeudet rakentaa ja asettaa rauhanehtojen suuntaviivat. Emme ole moraalisesti pakotettuja luopumaan Länsirannasta.”
Dayanin mielestä Palestiinan valtion perustaminen ei ole ratkaisu alueelle, jossa arabien tavoite on yhä karkottaa juutalaiset koko Lähi-idästä. Heille ei riitä Juudea ja Samaria.Dayan selittää, miten maan jakamisesta on laadittu lukuisia suunnitelmia, jotka arabit ovat torjuneet. Viimeksi näin kävi vuonna 2000 Camp Davidissa, jossa pääministeri Ehud Barak tarjosi 95 % Länsirannasta ja puolet Jerusalemista, mutta Jasser Arafat kieltäytyi. Näin ajauduttiin uuteen väkivaltaan.
Koska Israelin hallituksen rakennuskielto raukesi syyskuun lopussa, alueilla on alettu myöntää jonottajille uusia lupia. Anomusten käsittelyä on kuitenkin rajoittanut parin viikon mittainen juutalaisten lehtimajanjuhlan aika, jolloin toimistot työskentelivät vajaateholla.
Dayan perää kansainväliseen politiikkaan oikeudenmukaista moraalia. Hän kertoo esimerkin, kuinka kieltäytyi vierailemasta Etelä-Afrikassa apartheidin aikaan. Nyt hänestä on erittäin loukkaavaa, että Israelia syytetään rotusorrosta. Kuitenkin Israel on pyrkinyt sotien keskellä kunnioittamaan vihollistensa siviilejä, myös Gazassa.
Aiemman Länsirannan reissun yhteydessä luin David Rubinin kirjan ’Jumala, Israel ja Silo’. Tämä Amerikasta muuttanut juutalainen muistuttaa, miten Aabraham ja Saara, Joosua sekä profeetta Samuel vaikuttivat keskellä poliittisesti kiisteltyä aluetta. He eivät tepastelleet Välimeren rannikon keskuksissa Tel Avivissa, Nataniassa tai Herzliassa, jotka perustettiin juutalaiskaupungeiksi noin sata vuotta sitten poliittisen sionismin innoittamana.
Raamatun keskushahmot liikkuivat Juudean ja Samarian vuorilla ja laaksoissa. Samuelin ja muitten tuomarien noin 300 vuoden jaksoa seurasi kuningasten kausi. Koko tuon ajan Silo oli keskus, jossa oli myös Ilmestysmaja. Raamatun historian perusteella on laskettu, että liitonarkin pyhäkkö olisi sijainnut Silossa 369 vuotta. Silo oli siis merkittävä kulttipaikka kuningaskauteen saakka. Saulin vallan alussa filistealaiset valloittivat Silon ja ryöstivät Ilmestysmajan, jonka israelilaiset saivat takaisin vasta Daavidin sotien aikaan.
Kiistellyn seudun juutalaisasukkaat perustelevat asumistaan palestiinalaisten keskellä ennen muuta Raamatulla. Nämä asukkaat eivät vaikuta kiihkomielisiltä uudisasukkailta, mutta monet ovat valmiit puolustamaan kotejaan asein. He sanovat, että alueella on tilaa myös niille palestiinalaisille, jotka haluavat elää rauhassa. Lisäksi he sanovat, että viime vuosikymmeninä heihin kohdistuneet terrori-iskut ovat juurruttaneet heitä entisestään rakkaaseen maahansa.
Israelin hallituksen julistaman rakennustauon tavoitteena oli antaa uutta pontta rauhanneuvotteluihin palestiinalaisten kanssa. Palestiinalaiset eivät ottaneet innostuneesti vastaan pääministeri Benjamin Netanjahun esitystä. Heidän presidenttinsä Mahmoud Abbasin mielestä jäädytyksen tulisi koskea myös itäistä Jerusalemia. Vasta syyskuussa palestiinalaiset vakavissaan lähestyivät Israelin hallitusta. Nyt palestiinalaisjohto on uhannut jättäytyä neuvotteluista, jos Israel ei jatka rakentamisten jäädytystä. Aihetta puidaan tällä viikolla mm. Arabiliiton kokouksessa.
