Kirjoittanut
Kirjoittaja on kirjailija ja pappi, joka toimii Parikanniemisäätiön toiminnanjohtajana.Kansainvälisen Lapsen oikeuksien päivän 20.11. ja siitä alkavan teemaviikon tavoitteena on lisätä Lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuutta sekä näiden oikeuksien toteutumista. Myös Suomessa on syytä puhua lapsen oikeuksista tänään.
Suomalainen hyvinvointivaltio on viime vuosina kohdannut kasvavaa lasten pahoinvointia, vaikka suurin osa lapsista ja nuorista voi hyvin. Hälyttäviä esimerkkejä ovat esimerkiksi lapsi- ja nuorisorikollisuuden lisääntyminen, ylisukupolvinen lapsiköyhyys ja monien lasten ja nuorten jo varhain alkava syrjäytyminen, yksinäisyys ja turvattomuus.
Ihmisoikeudet kuuluvat ihmisyyden perusteella kaikille ihmisille, myös lapsille. Ne ovat luovuttamattomia, perustavanlaatuisia vapauksia sekä oikeuksia, joiden ytimessä on käsitys ihmisarvon yhtäläisyydestä ja loukkaamattomuudesta. Ihmisoikeuksia ei voi ottaa tai luovuttaa pois.
Lapsen kohdalla ihmisoikeudet merkitsevät sitä, että hänellä on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi.
On myös tärkeää, että lapsi itse ymmärtää omat oikeutensa, erityisesti silloin, kun häntä kohdellaan väärin.
Parikanniemen työ on aina ollut työtä lapsen oikeuksien puolesta. Parikanniemen lastenkodin historiassa on usein korostettu lapsen oikeutta saada rakkautta, rajoja ja rukousta. Kosketusta, katsetta ja kiitosta. Läheisyyttä, lohdutusta ja lämpöä. Yhdessä on tehty työtä lapsen parhaaksi.
Joulun lapsi syntyi syrjäisessä paikassa, joutui pakolaisen osaan ja pakeni vanhempiensa kanssa toiseen maahan.
Lapsi, jonka piti pelätä julmaa hallitsijaa. Lapsi, jonka syntyessä häntä kävivät kumartamassa niin paimenet kuin tietäjät, jotka toivat hänelle lahjoja.
Virsirunoilija kuvaa tämän lapsen valtaa ja voimaa:
Ӏidin rintaa tarvitsee
hän, ken kaikki ravitsee.
Lapsi hän on turvaton,
vaikka kaiken Herra on.
Kiitos olkoon Jumalan,
kun hän saapui Pojassaan
armahtamaan luotujaan.”
Virsi 19:4 Latinalainen In natali Domini 1400-luvulta.
Suom. Hemminki Maskulainen, Virsikirjaan 1605.
