Kirjoittanut
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori ja voimavarakeskeinen työnohjaajaKeskustelimme puolisoni kanssa tässä taannoin vanhenemisesta, mielessämme ensi vuonna odottavat pyöreät merkkipäivämme. – Se hyvä puoli siinä on, kun ikää tulee lisää, että se sulkee pois vaihtoehtoja, totesi mieheni.
Hetken mietin, että eikös tuo nyt ollut aika pessimistinen näkökulma elämään. Mutta sitten ymmärsin, mitä mieheni tarkoitti. Enää ei tarvinnut miettiä, hankittaisiinko perheeseen vielä yksi lapsi, tai pallotella mielessään, hakeutuisiko vaativaan, monivuotiseen koulutukseen, joka antaisi mahdollisuuden edetä työuralla.
Toisaalta iän karttuminen ja edessä olevien vuosien väistämätön väheneminen saattaa nostaa mieleen asioita, joita haluaisi vielä tehdä ja kokea, niin kauan kun voimia riittää. Havahtuminen elämän rajallisuuteen tapahtuu usein oman tai läheisen ihmisen vakavan sairastumisen kautta. Elokuvassa The Bucket List Morgan Freemanin ja Jack Nicholsonin esittämät Carter ja Edward tutustuvat toisiinsa sairaalassa. Molemmat ovat saaneet kuulla sairastavansa parantumatonta sairautta ja että elämää ei ole enää paljoakaan jäljellä. Saamastaan kuolemantuomiosta huolimatta kohtalotoverukset eivät masennu vaan laativat listan asioista, joita he olisivat aina halunneet tehdä mutta joihin ei aikaisemmin ollut tuntunut riittävän aikaa tai rahaa.
Edward on varakas mies, ja yksityislentokoneellaan hän pystyy tarjoamaan heille molemmille unelmamatkan maailman ympäri, matkan täynnä elämyksiä. Miehet pitävät hauskaa, mutta kello tikittää. On saatava unelmalista läpikäytyä, nyt kun siihen on vielä mahdollisuus. Haudassa on sitten aikaa levätä.
Maailma on täynnä näkemisen arvoisia paikkoja ja nautittavaksemme on tarjolla monia kokemuksia ja elämyksiä. Mutta tarvitseeko kaikkea nähdä, tehdä ja kokea tämän elämän aikana? Tarkoittaako hauta ikuista lepoa, nukkumista ikiuneen, aktiivisen elämän lopullista päättymistä? Raamattu näyttäisi antavan vahvoja viitteitä siitä, että tämän elämän jälkeen Jumalan omina meitä odottaa elämä, joka on aivan yhtä fyysistä ja todellista kuin nykyinenkin mutta kuitenkin ilman tämän elämän monia rajoituksia. Tulemme elämään maassa, joka on luotu uudeksi, ja meillä tulee olemaan uusi ylösnousemusruumis, joka todennäköisesti pystyy moniin sellaisiin asioihin, joista me nyt vain uneksimme.
Tästä rohkaistuneina olemme samanhenkisten ystäviemme kanssa unelmoineet villisti ja vapaasti. Näemme itsemme tuossa uudessa maassa, uudessa ruumiissamme, matkustamassa maailman ympäri ja käymässä kaikissa niissä paikoissa, joihin emme aikanaan päässeet. Teemme kaikkea sitä, mihin meillä ei tämän elämän aikana ole ollut aikaa, varaa, taitoa tai uskallusta. Sukellamme meren syvyyksiin ja kiipeämme korkeimmille vuorille. Huikeimmissa visioissamme lentelemme planeetalta toiselle ja ihailemme avaruuden mykistävää kauneutta. Ja kaikkea tätä saamme tehdä ilman pelkoa ja ilman tämänhetkisen fyysisen olemuksemme ja ajan asettamia rajoituksia, vain nauttien joka hetkestä täysin siemauksin.
”Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.” Mitä tämä psalminkirjoittajan kauan sitten Jumalalle huokaisema rukous voisi tarkoittaa minulle tänään? Mihin kaikkeen se minut vapauttaisikaan, jos voisin irrottaa pakonomaisesta tarpeestani saada koko pitkä unelmalistani käytyä läpi tämän elämäni aikana? Ehkä pystyisin silloin panostamaan enemmän ja tosissani siihen, mikä juuri tässä ja nyt on kaikkein tärkeintä.
Mikä sitten on tärkeintä? Kuoleman lähestyessä erotamme sen selvemmin. Kun aikamme alkaa olla lopussa eikä päiviä enää riitä kuin yhden käden sormilla laskettavaksi asti, sydän saa viisauden, jonka avulla se näkee kirkkaammin. Kaikki toisarvoinen ja turha valuu pois, ja siivilään jää vain kaikkein tärkein. Viisaan sydämen lista on lyhyt mutta sitäkin arvokkaampi. Merkityksensä menettävät omaisuus ja asema ja saavutukset, ja tärkeimmiksi nousevat ne ihmiset, joita lähellemme on annettu.
Viisas sydän pitää myös lujasti kiinni siitä toivosta, että on olemassa Hän, joka tuntee minut ja minun rakkaani ja on ottamassa meidät vastaan, kun siirrymme tästä elämästä uuteen. Hän antaa meille uuden mahdollisuuden elää, rakastaa ja iloita. Ja millaiset seikkailut meitä siellä odottavatkaan!
