Kirjoittanut
Puhuimme luennolla siitä, että katsomuskasvatuksella voi opettaa moraalia ja etiikkaa, mutta vaikeutena nähtiin se, että ei ole oikeita keinoja. Puhetta oli myös ajankohtaisuudesta sekä konkreettisista esimerkeistä, jotka lapsi voi ymmärtää. Ajattelin nyt kuvata yhtä toimintatapaa, joilla Raamatun pääsanoma aukeaisi helpommin myös lapsille.
Mietitäänpä sitä ennen hetki kieltä. Luin yhdestä blogista omakohtaisen kokemuksen siitä, millaista olikaan kuulla tuhlaajapojan vertaus savon murteella, jossa isä ”koppasi” pojan syliinsä. Sanoma meni todella hyvin perille. Raamatunkäännöstyössä tulee ottaa kieli erityisesti huomioon, sillä kulttuurilla on vaikutus sanoihin. Siksi Isä meidän- rukous kääntyy joissakin saarimaissa leivän sijaan seuraavasti: Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen kilpikonnamme. Yhtenä esimerkkinä vielä on Daavid, jolle tarinan opetus osui ja upposi oikein kunnolla, kun sanoma oli kätketty tarinaan.
Tarinoita voi siis avata niin, että ne vastaavat tämän päivän kieltä ja kulttuuria. Pienenä esimerkkinä on laupias samarialainen. Ohi käveleekin älypuhelintaan katsova henkilö, joka ei edes huomaa haavoittunutta tai kiireinen uraihminen, jolla ei ole antaa aikaansa muille. Lopulta miehen pelastaakin laupias syyrialainen, joka hoitaa ja maksaa kaikki miehen sairaalakulut. Tässä vielä tarina, jolla voidaan kertoa Jumalan rakkaudesta lapsiinsa.
Tuhlaileva poika
”Nuori poika sanoi isällensä: ”Isä, anna minulle kaikki viikkorahani aina aikuisikään saakka heti!” Isä antoi molemmille pojillensa suuren summan rahaa. Rahat saatuaan poika lähti välittömästi ostoskeskukseen sanomatta mitään vanhemmillensa. Ostoskeskukselle tultuaan poika aloitti rahojensa kuluttamisen pizzaan, limsaan, videopeleihin, elektroniikkaan ja hienoihin vaatteisiin. Hän nukkui kalliissa hotellissa ja välillä jopa tarjosi ruokaa uusille ystävillensä, joita oli ostoskeskuksesta löytänyt. Sitten koitti se päivä, että pojalta loppuivat rahat. Niin sanotut ystävät lähtivät saman tien hänen luotansa pois eikä heistä kuultu mitään sen jälkeen. Seuraavaksi lähti lepopaikka. Seuraavaksi poika myi elektroniikkansa ja vaatteitansa saadakseen ruokaa ja lopulta ei enää ollut edes ruokaa. Poika joutui jopa kerjäämään rahaa kylmissään ulkona ja yritti koota pieniä hiluja etsimällä pulloja roskiksista. Sitten poika alkoi miettiä itseksensä: ”Vanhempieni luona minun oli hyvä olla. Nyt näännyn täällä. Menen heidän luoksensa, pyydän anteeksi kaikkea ja lupaan tehdä kotitöitä lopunikääni heille.” Poika vaelsi takaisin kotiin nälissään ja väsyneenä. Aamun tultua isä näkee kotisohvansa ikkunasta poikansa tulevan takaisin. Siinä samaisessa hetkessä isä avaa kotiovensa ja juoksee itku silmässä poikaansa vastaan. Hän vähät välitti siitä, että naapurit saivat nähdä hänen aamutakkinsa lentävän jo alkumetreillä nurmikolle, jolloin hänen yltänsä paljastuivat Black horsen- pitkät kalsarit ja Reino-tossut. Isä otti pojan syliinsä ja suuteli häntä. ”Isä, anna minulle anteeksi ja salli tulla takaisin. Lupaan tästedes tehdä kaikki kotityöt teidän puolestanne.” Mutta isä ei kuunnellut, vaan huusi vaimollensa, että toisi pojalle hupparin, farkut ja converset jalkoihinsa. ”Minun poikani oli kadonnut, mutta nyt hän on löytynyt!” Whatsappin välityksellä tieto pojan saapumisesta saavutti pian koko lähisuvun. Isä päätti järjestää pojan paluun kunniaksi suuret juhlat ja laittoi välittömästi tapahtumakutsun Facebookiin ja soitti vielä kaikille Iphonella, että varmasti kaikki tulisivat. Niin pojan paluuta juhlittiin suvun kesken ja kaikki olivat iloisia…paitsi pojan veli.” Miten sinä jatkaisit tarinaa?
