Kirjoittanut
Alfa-kurssit rantautuivat Suomeen vuonna 1996. Kursseja on vuosittain eri kirkkojen ja järjestöjen toimesta satoja.
Englantilaisen anglikaaniseurakunnan Holy Trinity Bromptonin työmuodosta 1990-luvun alkupuolella kansainväliseen käyttöön levinneen kurssin myötä seurakunnat ovat saaneet paljon uusia sitoutuneita jäseniä. Alfa-kurssin taustalla on monia onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Keskeisimpiä ovat seurakunnallisuus ja yhteisöllisyys, osanottajien mahdollisuus prosessoida rauhassa omaa suhtautumistaan kristinuskoon sekä Pyhän Hengen merkityksen korostaminen henkilökohtaisessa jumalasuhteessa.
Jos kurssi hoidetaan niin kuin on tarkoitus, sen ilmapiiri on leppoisa. Osanottajille annetaan tilaa, aikaa ja vapautta ilmaista itseään, tehdä kysymyksiä ja nauttia yhdessäolosta. Kurssi-illat alkavat yhteisellä aterialla, jota seuraa jotakin kristinuskon keskeistä sisältöä käsittelevä luento. Sen jälkeen hörpätään kahvit ja mennään keskusteluryhmiin. Ilta päättyy täsmälleen sovittuna ajankohtana.
Kurssiin kuuluu yksi viikonloppu, jonka aiheena on Pyhä Henki. Erityisen merkittävää näyttää olevan, ettei kurssiin sisältyvää viikonloppua tai ainakin yhtä yhteistä päivään jätetä pois. Niissä seurakunnissa, joissa tästä tingitään, on eniten tyytymättömyyttä työmuodon onnistumisen suhteen.
Moni kokee kristinuskon paperinmakuiseksi teologisine oppilauseineen, jotka pitää hyväksyä, jotta voi kutsua itseään kristityksi. Suomessa, jossa suurin osa väestöstä liitetään heti syntymän jälkeen kristillisten kirkkojen jäseneksi, valtaosa ihmisistä ei silti juurikaan ole seurakuntaelämän piirissä. Heidän kristillisyytensä on ”paperinmakuisenakin” ohutta. Kristinuskon sisältöä ei kunnolla tunneta ja sen pohjautuminen historiallisiin tapahtumiin unohdetaan. Monet toteavat uskovansa, mutta ”eri tavalla kuin kirkko opettaa”.
Uskontunnustuksen sisältö on tärkeää, mutta jumalayhteys on myös kokemista. Uskoa on lähestyttävä henkilökohtaisen jumalasuhteen näkökulmasta. Jumala kutsuu ihmistä yhteyteensä. Kun ihminen sanoo ”kyllä” Jeesuksen seuraamiselle, hänestä tulee Jumalan lapsi. Sitä ei saa aikaan paperinmakuisten määritelmien allekirjoittaminen, vaan sisäinen Jumalalle antautuminen: ”Minä tahdon, että Jeesus Kristus on minun Herrani.”
Karismaattisuus armolahjoineen on ilmausta Pyhän Hengen läsnäolosta kristittyjen elämässä. Armolahjat ovat kuin Hengen ikkunoita ihmisen elämään. Armolahjat ilmaisevat Pyhän Hengen läsnäoloa ja toimintaa. Niiden myötä ihminen on yhteydessä itsensä Jumalan kanssa. Alfa-kurssi on yksi esimerkki siitä, miten merkityksellistä on opettaa Raamattua ja johdattaa ihmiset leppoisasti ja vailla sen suurempaa spektaakkelia Pyhän Hengen toiminnan yhteyteen.
