Kirjoittanut
Jaakko Pirttiaho on Yksin armosta ry:n toiminnanjohtaja, raamattunopettaja, kirjailija ja blogisti - www.yksinarmosta.fiLähdit vuosia sitten matkaan reippain mielin. Kuljit eteen päin Jumalan antama kartta käsissäsi. Siihen oli merkitty selkeä ja helpon näköinen reitti.
Sitten vastaasi tule vaikeita risteyksiä. Näit kyllä kieltomerkit ja yksisuuntaiset mutta jokin sinussa tahtoi valita toisin. Ja vaikka vastaasi tuli repaleisia ihmisiä, jotka varoittivat sinua valitsemastasi tiestä, olit silti huolettoman toiveikas.
Liian monen vaikean ja arveluttavan risteyksen jälkeen olet eksyksissä. Katsot karttaasi ja itket niitä päätöksiä, joissa päätit tehdä vastoin selkeitä karttamerkintöjä. Mikä silloin näytti houkuttelevalta ja hyvältä, jätti lopulta karvaan maun.
Ehkä koet olevasi umpikujassa? Labyrintti on päättynyt, etkä löytänyt tietäsi valoon? Omatuntosi syyttää sinua ja joudut sen edessä olemaan samaa mieltä.
Kalvava epäilys ei jätä sinua rauhaan: Jumala on jäänyt jonnekin matkan varrelle. Ehkä Hän ei jaksanut enää sitä viimeistä väärää valintaa?
Käperryt kokoon toivottoman tiesi päässä. Et osaa kuin itkeä. Mutta juuri siinä Hyvä Paimen on luonasi. Hän kerää kyyneleesi, katsoo sinua hellästi ja on valmiina ottamaan sinut harteillesi. Hänen seurassaan huomaat, kuinka seinät kaatuvat edessäsi ja olet keskellä anteeksiantamuksen ja armon vihreitä niittyjä.
Siellä niityllä huomaat toisenkin kotiin tuodun. Ja kolmannen. Sitten havaitset valtavan ihmisjoukon. Heidät on etsitty ja haettu, jokainen erikseen. He muodostavat Kristuksen rakastaman seurakunnan.
Saat muiden mukana ihastella Paimenen rakkautta ja huolenpitoa. Sinua ei koskaan hylätty.
Julkaistu myös Yksin armosta -sivustollani.
