Kirjoittanut
Kirjoittaja on Oulun Karjasillan seurakunnan pappi ja Toivon Päivän juontaja.
Joosef oli tosi huonossa kunnossa. Useaan otteeseen se kaatui nenälleen ja otti tukea Marian hameenhelmasta. Maria oli itsekin viime vuoden aikana kärsinyt kolhuja. Ehkä muutto suurempaan kaupunkiin oli kohdellut Mariaa juuri kaikkein kovimmin. Raskauden uurteet näkyivät yhä Marian kasvoissa.
Aasi oli sentään säilynyt ihmeen hyväkuntoisena. Se hymyili tukevan oloisesti Jeesus-lapselle ja näytti esimerkkiä tallin lampaalle ja härälle. Ainoa todellinen puute oli Itämaan tietäjien lahjat. Kasparin kullasta ei ollut havaintoa, pyhä savu oli haihtunut ilmaan ja mirha oli valunut joidenkin muiden tallin varustusten sekaan.
Mutta kaiken keskellä makasi Jeesus-lapsi seimessä yhtä hauraana ja vahvana kuin vain Jumalan Poika voi. Pitäisiköhän ottaa vähän liimaa avuksi? Joo. Näin se käy. Nyt ei Joosef enää horju. Korjaan vielä Marian ryhtiä ja, ai niin ne lahjat. No olkoon. Kullan mä kaivan vielä jostain laatikon pohjalta ja laitan seimen eteen kynttilän. Nyt se on valmis.
Niin, jos jollekin jäi vielä vähän epäselväksi, niin esittelin tässä eilisillan jouluvalmistelujani. Minun kunniatehtäväni on usein juuri jouluseimen rakentaminen.
Monen joulu alkaa, niin kuin meilläkin, rakentamisella. Vanhat joulutavarat kaivetaan ullakkokomeron kätköistä ja asetellaan tutuille paikoille. Jouluvalot viritellään ikkunaan ja kerrotaan näin naapureillekin joulun odotuksesta. Keittiöstä tulvii joulutorttujen, pipareiden ja sahramipullien tuoksua. Joulu ja joulun odotus ovat aistien suurta juhlaa. Kerrankin me luterilaiset uskallamme nauttia tuoksuista, mauista, kauniista esineistä ja musiikista. Kauneuden kaipuuta ja tajua meillä on, ainakin jouluna. Ehkä se tekee juuri joulusta niin kaivatun, tärkeän juhlan.
Sen lisäksi, että joulu rakennetaan, joulu myös rakentaa. Kun ikkunoihin syttyy tähdet ja kodeissa jouluaskartelut ovat kiivaimmillaan, joulu ikään kuin rakentuu meissä. Joulu on kristillisistä juhlapyhistä helpoimmin avautuva, koska ihmiset tekevät tietä joululle. Adventtikirkkoon on helppo saarnaakin valmistaa, koska jokainen on tehnyt oman versionsa jo kotona tai matkalla kirkkoon. Kerrankin kirkkokansa ja pappi ovat hyvin perillä siitä, mistä kirkossa puhutaan, ja varsinkin siitä, mitä siellä lauletaan.
Hoosianna, Daavidin Poika, kiitetty olkoon hän! Kiitetty Daavidin Poika, joka tulee Herran nimeen! Siunattua adventin aikaa!
