Kirjoittanut
Kirjoittaja jakaa mietteitään Mielen päällä -ohjelmasarjassa Radio Deissä tiistaisin kello 14.45 ja torstaisin kello 19.03.Kuopion piispa Jari Jolkkonen sanoi Radio Dein haastattelussa, että ”karkureita on kutsuttava kotiin ”. Tällä hän tarkoitti kirkosta lähteneitä ja erkaantuneita.
Minä päätin palata kotiin. Olen kokenut mieltymystä kirkkoon muutamia vuosia. Siellä koen olevani oma itseni. Ei tarvitse näytellä mitään. Minä ja elämäni mahdumme kirkkoon sellaisenaan. Ei tarvitse jättää ongelmiaan viimeistään eteiseen.
Olen elämäntyöni tehnyt vapaissa suunnissa, pääasiassa helluntaiherätyksessä. Vuosikymmenien aikana liike on ollut rakas ja tärkeä. Hengellisillä juurilla on elintärkeä merkitys uskonnollisessa mielessä. Ystävät ja samat elämänarvot yhdistävät ja luovat turvallisuutta.
Viimeisen kymmenen vuoden saatossa ajatukseni on kuitenkin erkaannuttanut minut kauemmaksi herätysliikkeestä. Kun vanhemmiten olen alkanut tuntea itseäni paremmin, myös hengellinen näkökulma on muuttunut. Prosessin alussa pelästyin ajatuksiani ja tunteitani. Mietin olenko maallistunut tai peräti luopio? En enää uskonut kollektiivisiin totuusnäkemyksiin. ”Hengelliset ” totuudet näin enemmänkin totuushokemina, mantroina, jotka eivät aidosti tavoittaneet sisäistä maailmaani.
Panin myös merkille, että Raamatusta oli muodostunut enemmänkin kristittyjä erottava kuin yhdistävä tekijä. Raamatun ”totuudella ” lyötiin armottomasti niitä, jotka ajattelevat ja uskovat eri tavoin kuin kollektiivissa uskottiin. Ahdistavinta oli ja on, kun kyseessä on ”synti”. Aivan kuin totuuden latelijat olisivat voittaneet kaiken synnin omassa elämässään.
Nykyään kannatan ehdottomasti kansankirkkoa. Kirkon on oltava moniääninen ja kaikenlaiset ihmiset hyväksyviä. Kirkkoon tulee mahtua myös ne, joita vapaiden suuntien seurakunnat eivät ota. Kirkon on luotettava Jumalan armoon jokaisen ihmisen kohdalla.
