Kirjoittanut
Onkohan Suomessa ketään, joka ei tuntisi salapoliisikirjojen merkkiteosta, Mika Waltarin dekkaria ”Komisario Palmun erehdys”. Vähintäänkin kaikkien tuntema on kirjan pohjalta kuvattu Matti Kassilan vuonna 1960 ohjaama elokuva. Se on Suomen elokuvataiteen merkkiteos, unohtumattomine henkilöhahmoineen ja loistavine näyttelijäsuorituksineen.
Tarinassa komisario Palmu löytää Bruno Rygseckin hiilikellarista hajamielisen kirjailijan K.V. Laihosen, jonka käsikirjoitus nimeltään ”Linna Espanjassa” on kadonnut. Kirjailija selittää kirjansa nimen viittaavan jokaisella ihmisellä oleviin unelmiin, toteutumattomiin haavekuviin. ”Linna Espanjassa” on siis vertauskuva, joka tarkoittaa sellaista, mitä ei todellisuudessa ole.
Talouspolitiikan tavoitteet ovat usein täynnä vastaavia unelmia. Me ihmiset unelmoimme paremmasta ja oikeudenmukaisemmasta maailmasta, mutta toistaiseksi se on vain ”linna Espanjassa”. Köyhät ja nälkäiset ovat edelleen keskellämme. Myös Raamattu tarjoilee erään vaihtoehtoisen talousmallin. Sitä on kuitenkin historian kuluessa toteutettu konkreettisesti varsin harvoin.
Juutalaisen kalenterin mukaan elämme nyt vuotta 5775 jälkeen maailman luomisen. Tämä syyskuun 13. päivään jatkuva vuosi on samalla myös ns. ”Shmita” -vuosi. Mooseksen kirjoissa (3. Moos. 25:1-7; 5. Moos. 15:1-18) kehotetaan viettämään joka seitsemäntenä vuotena erityistä levon ja vapautuksen vuotta, vastaavasti kuin yhtenä päivänä viikossa vietetään sapattia. Joka seitsemäs vuosi maa saa levätä maanviljelyksestä, velat annetaan anteeksi ja orjat tulee vapauttaa.
Lain mukaan köyhät ja muukalaiset saivat vapaasti koota pelloilta luontaisesti kasvavaa viljaa, mutta maanviljelijät eivät itse peltojaan kylväneet tai niittäneet. Tämä antoi maan tuottavuuden uudistua ja antoi taloudenpidossaan epäonnistuneille mahdollisuuden uuteen alkuun. Kukaan ei jäisi elämänmittaiseen velkavankeuteen konkurssien tai epäonnen seurauksena. Ylivelkaantuminen olisi vain tilapäistä, ei ikuista. Olisiko näille ajatuksille käyttöä myös tänä päivänä?
Sapattivuoden syvin sisältö on uskon askeleessa, siinä, että luotetaan Jumalan huolenpitoon myös ajallisissa asioissa. Luopuminen aktiivisesta maanviljelyksestä koko vuodeksi edellyttää lapsenomaista uskoa Jumalan mahdollisuuksiin. Loppuuko kansalta ruoka? Raamatussa tähän liittyy selkeä Jumalan antama lupaus:
”Älä murehdi sitä, että joudut vapauttamaan orjasi… Jos toimit Herran, Jumalasi, käskyn mukaan, Herra siunaa sinua kaikissa toimissasi.” (5. Moos. 15:18)
Globaalissa maailmassamme valtaosa länsimaiden kansalaisista saa elantonsa muusta kuin perustuotannosta. Mooseksen kirjojen lait on annettu keskelle maanviljelykseen perustuvaa yhteiskuntaa ja sen soveltaminen modernin high tech -maailman keskelle lienee vähintäänkin haastavaa. Shmita -laki tarjoaa kuitenkin pohtimisen arvoisen mahdollisuuden parantaa työntekijöiden elämänlaatua ja siten jopa edistää yritysten menestystä ja koko yhteiskunnan hyvinvointia.
Israelilainen Yossi Tsuria on menestyneen NDS-nimisen IT-yrityksen perustaja. NDS kehittää video-ohjelmistoja ja kuuluu nykyään globaaliin Cisco Systemsiin. Yossi Tsuria on koonnut 49-kohtaisen listan niistä toimenpiteistä, joilla nykyaikainen IT-yritys voisi toteuttaa Shmita -lakien tavoitteita. Seitsemän vuoden välein NDS yrityksessä harkitaan toteutettavaksi esimerkiksi seuraavia ideoita ja periaatteita:
• Tuetaan työntekijöiden yleissivistävää koulutusta ja monipuolista virkistystä.
• Tarjotaan työpaikkoja sellaisille työnhakijoille, jotka normaalisti eivät tulisi palkatuiksi (syrjäytyneet, vammaiset, vankiloista vapautuneet, jne.). Työsuhdetta jatketaan, mikäli työntekijä osoittautuu luottamuksen arvoiseksi.
• Työntekijöitä kannustetaan kutsumaan muita työntekijöitä kotiinsa, esim. sapattiaterialle.
• Päivittäinen työaika on maksimissaan 8 tuntia, 5 päivää viikossa. Viidenneksen työajasta voi käyttää yleishyödyllisiin kohteisiin (esim. open source -ohjelmistot)
• Sähköpostia vastaanotetaan ja luetaan vain työajan puitteissa, ei iltaisin kotona.
• Tuetaan liikuntaharrastusta ja järjestetään koko perheen vaellusretkiä.
• Johtoportaan toimikausi on maksimissaan 6 vuotta. Sitten työtehtävät kiertävät.
• Ylimääräisiä bonuksia tai palkkioita ei makseta.
• Perustetaan yritysten yhteinen patenttipooli. Yritykset jakavat siinä ilmaiseksi sellaista tietoa ja patentteja, jotka eivät liity yrityksen ydinosaamiseen.
• Siirrytään paperittomaan toimistoon kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.
• Yritys luopuu juhlista ja anteliaista tarjoiluista tapahtumissaan. Säästyneet varat käytetään hyväntekeväisyyteen.
Voisiko näitä ajatuksia soveltaa enentyvästi myös suomalaisissa yrityksissä? Ainakin työntekijöiden viihtyvyys voisi parantua ja sairaslomat vähentyä. Listaan voisi vielä Suomessa lisätä pidättäytymisen alkoholitarjoiluista ja ”kosteista” seminaareista. Pikkujoulut voisi viettää kerrankin alkoholittomasti.
Raamatun talousmallin toteutuminen tässä maailmassa odottaa vielä otollisempaa aikaa. Luultavasti sen realisoituminen on mahdollista vasta Messiaan valtakunnassa. Sitä odottaessamme voimme ainakin unelmoida paremmasta huomisesta. Aivan kuten Palmu-elokuvassa vuorineuvos Vanteen tytär lausuu haaveksivasti: ”Eikö se ole hieno ajatus, linna Espanjassa on jokaisen ihmisen toiveuni, salainen haave. Unelma maasta, jota ei ole.”
