Kirjoittanut
Jaakko Pirttiaho on Yksin armosta ry:n toiminnanjohtaja, raamattunopettaja, kirjailija ja blogisti - www.yksinarmosta.fi”Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienetkin” (5. Moos. 32: 36).
Israelin kansa oli luvatun maan rajalla ja Mooseksen oli aika siirtyä Jumalan luokse. Sitä ennen Jumala ilmoitti Moosekselle, että kansa alkaisi tulevan hyvinvoinnin keskellä etsiä turvaa muualta kuin Jumalastaan.
Mooseksen piti kirjoittaa laulu, joka muistuttaisi kansaa tulevina aikoina Jumalan käskyistä ja kansan uskottomuudesta. Syntiä seuraisi tuomiot ja elämän kurjuus.
Mutta laulu ei pääty siihen; Armo astuu näyttämölle. Juuri kun israelilaiset olisivat laulun mukaan tuhon partaalla, mieli maassa ja voimat vähissä, silloin Jumalan rakkaus pakottaisi Hänet apuun.
Kuinka monta kertaa minä olen vastustellut Jumalaa ja etsinyt elämän mielekkyyttä asioista, jotka ovat lopulta olleet vain kangastuksia ja vieneet minut keskelle kuivaa erämaata? Yhtä monta kertaa Jeesus Kristus on tullut, nostanut minut syliinsä ja kantanut vihreille niityille.
Sinäkin voit olla tänään oman juoksusi päätepisteessä. Ehkä olet tavoitellut onnea ja tasapainoa asioista, jotka ovatkin pettäneet altasi?
Yksi ihana hengellinen laki on se, että loppu on uusi alku. Jumala näkee sinut ja voit olla varma, että Hänellä on riittävän pitkä käsi yltääkseen sinuunkin asti!
Julkaistu myös Yksin armosta -sivustollani.
