Kirjoittanut
NASA kertoi 22 helmikuuta löytäneensä 39 valovuoden etäisyydeltä useita, mahdollisesti elinkelpoisia planeettoja. Niillä saattaisi olla nestemäistä vettä. Veden löytyminen on itse asiassa raamatullista, sillä taivaat ja maa on ”veden kautta rakennettu” (2.Piet.3:5). Vettä on aurinkokunnassamme kaikkialla, maapallon sisälläkin kolme kertaa enemmän kuin merissä ja pyrstötähdetkin ovat ”likaisia lumipalloja”. NASAn mukaan nestemäinen vesi voisi merkitä, että siellä on elämää, ja jos elämää löydettäisiin, tutkimustulosta käytettäisiin osoittamaan Luojan tarpeettomuutta. Molekyylit olisivat itse luoneet elämää.
Tiedemiesten mukaan, elämä ei sinällään paljoa tarvitse: energiaa, jonkinlaisen liuottimen, joka siirtää informaatiota solussa sekä vettä ja hiiltä.
Onko tämä totta?
Elämään tarvittaisiin täsmämuotoa (molekyylien oikeanlaatuinen kätisyys on yksi elämän synnyn suurista ratkaisemattomista kysymyksistä) olevat lähtöaineet ja näitä aineita toisiinsa oikealla tavalla liittävä, energiaa vaativa koneisto. Toisin sanoen koko solun koneisto tarvitaan heti.
Solu ei riitä, elämä tarvitsee myös tietopankin
Joka sisältää solun kokoonpano-ohjeet ja tietojenkäsittelyjärjestelmän, joka säätelee kokoonpanoa, sen aloittamista ja lopettamista. Tarvitaan myös tämän tietopankin automaattinen kopiointijärjestelmä sekä siihen kopioitaessa jatkuvasti tulevia virheitä korjaava järjestelmä sekä solun sisäinen siivous ja kierrätystoiminto. Pelkkä tietopankki ja koneisto eivät riitä, sillä järjestelmä ei toimi ilman solun muuta koneistoa ja ulkopuolista energialähdettä ja energian muuntojärjestelmiä. Erilaisia mahdollisia biologisia tietojärjestelmiä on teoriassa 1,5×10 potenssiin 84 eli lukumääräisesti enemmän kuin tunnetussa maailmankaikkeudessa on hiukkasia. Luomakunnassamme käytössä oleva tietojärjestelmä on selvästikin tehdyn tietoisen valinnan tulos, se vaikuttaa varsin optimaaliselta.
Koodijärjestelmän alkuperä on täysi arvoitus tiedemiehille!
Fysiikan neljä perusvuorovaikutusta eivät rakenna kyberneettisiä tietojärjestelmiä. Kybernetiikka tarkoittaa itseohjautuvia automaattisesti säätyviä järjestelmiä.
Elämää tappavassa säteilyssä?
Avaruuden kosmisen säteilyn voimakkuus on samaa luokkaa kuin jatkuvassa röntgenkuvauksessa. Elämä ei selviä ilman magneettikenttää ja otsonikerrosta.
Elämä edellyttää kymmenien eri tekijöiden hienosäätöä
Tämä tarkoittaa tilastomatemaattisesti, että koko näkyvässä maailmankaikkeudessa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi taivaankappaleita, jotta toinen elämälle suotuisa planeetta olisi mahdollinen.
Elämä tarvitsee vähintään 300 nanokonetta
Jo yhdenkin syntyminen yrityksen ja erehdyksen kautta edellyttäisi 10 potenssiin 70 kokeilua eli ykköstä, jonka perässä on 70 nollaa. On enemmän kuin ilmeistä, että elämä täytyy suunnitella ja rakentaa, itsestään se ei voi syntyä.
Suurelle yleisölle suunnatuissa tiedeohjelmissa kuitenkin väitetään yhä, että elämän on täytynyt syntyä itsestään maapallolle 3,7 miljardia vuotta sitten
Laboratorioissa elämää ei kuitenkaan ole saatu syntymään itsestään edes tarkoin suunnitelluissa kokeissa, vaikka sitä on yritetty yli puoli vuosisataa. Kokeet todellisuudessa osoittavat elämän spontaanin synnyn mahdottomuuden!
Paradoksaalista on, että koskaan ei ole ollut näin kiistattomia tieteellisiä perusteita todeta, että elämää ei voi syntyä itsestään, ei maapallolla eikä avaruudessa
Rahaa ei kuitenkaan säästetä tällaisen alkemian harjoittamisessa. Tarve todistaa, että Jumalaa ei ole, on niin suuri. Yritys todellakin muistuttaa keskiaikaisten alkemistien haavetta tehdä lyijystä kultaa.
Alkuräjähdys, alkumaapallo, alkuliemi, alkusynty ja amebasta ihmiseksi -tarinointi edustavat epätieteellistä astrobiologista ja kosmogonista filosofointia, joita markkinoidaan kokeellisen tieteen veroisina tutkimustuloksina. Tämänkin tieteistarinan taustalla taitaa taas olla NASAn rahapula, kuten edellisessä ”bakteereita” sisältäneessä Mars-meteoriitti-sensaatiossa, joka osoittautui täydelliseksi uutisankaksi.
