Kirjoittanut
Kirjoittaja on muusikko ja toimittaja, jota kuullaan Radio Deissä Päivän blogistina.Tuohon rakennusaikaan liittyi kohdallani paljon uutta ja tuntematonta. Yhden muiston nostan tässä esille.
Kuten tiedätkin, rakennustyömaalle tuodaan paljon monenlaista tavaraa ja tarviketta. Niinpä tavarankuljetusauto toisensa jälkeen saapui työmaalle. Milloin tuotiin laudat, ikkunat, ovet, villat, milloin gyprocit ja kattotiilet. Välillä pihaan kaarsi betoniautot, maalämpöpumpun ja lattialämmityksen asentajat, ilmavaihtokoneen tuojat, keittiökalusteet jne.
Tavarantoimittajilla oli kuitenkin joka kerta yksi, sama ongelma. Koska rakennustyömaani sijaitsi vasta hiljattain kaavoitetulla alueella, tavarantoimittajien autojen navigaattorit eivät vielä tunnistaneet työmaan osoitetta. Niinpä sain ennen jokaista toimitusta puhelinsoiton, jossa kysyttiin, missähän kohteeni sijaitsi, kun paikkaa ei löytynyt kartalta.
Yllättäen aloin pitää noista soitoista ja tuosta kysymyksestä. Siinä oli nimittäin jotain samaa, mitä itsekin sillä hetkellä tunsin. Nyt en löydä elämäni kartalta tätä paikkaa. Kun olin jäänyt yllättäen yksin, rakennusprojektin keskelle, liiankin moni asia tuntui oudolta ja maisemat ympärillä vierailta. Olin joutunut uusien, ennestään tuntemattomien polkujen eteen enkä hahmottanut reittiä eteenpäin. En löytänyt tätä paikkaa elämäni kartalta.
Osasin ohjata jokaisen tavarantoimittajan tontille ja rakennus valmistui – mitä nyt pihatyöt ja talonmaalaus vielä odottavat.
Myös omassa elämässäni olen pienen matkan päästä vähitellen hahmottanut jälleen tuttuja maisemia ja ymmärtänyt, että olen sittenkin ollut koko ajan oman elämäni kartalla. Vaikka välillä tunsin eksyneeni ja epäilin, olinko lainkaan kartallani, vähitellen olen alkanut hahmottaa jälleen uusia reittejä eteenpäin.
Mutta se mikä on ollut kaikkein tärkeintä, on ollut ymmärtää, että vaikka välillä eksymme ja olemme elämässämme ihan hukassa, silloinkin saamme luottaa siihen, että Jumala ei ole kadottanut meitä kartaltaan. Hänelle olemme tänäänkin tarkasti tallella. Saamme eksyneinäkin luottaa siihen, että Hän viitoittaa meidät oikeille poluille – ajallaan. Silloinkin kun oma navigaattorimme ei tunnista paikkaa, Jumalan navigaattori toimii eikä erehdy.
