Kirjoittanut
Kirjoittaja on musiikin ja teologian maisteri, joka on työskennellyt Jerusalemissa yhdeksän vuoden ajan. Sydän sykkii edelleen messiaaniselle liikkeelle ja kristinuskon juutalaisille juurille.Jos sinun pitäisi tiivistää Raamatun punainen lanka muutamaksi keskeiseksi asiaksi, mitkä tapahtumat nousisivat ensimmäisenä silmiesi eteen? Saattaisit ehkä kiteyttää Raamatun kokonaisuuden neljään asiaan: Luominen, jota seurasi ensimmäisten ihmisten syntiinlankeemus. Tästä todellisuudesta meidät tuli kuolemallaan ja ylösnousemisellaan vapahtamaan Jeesus. Nyt odotamme hänen paluutaan ja ikuista elämää. Eikö niin? Tämä kertomus noudattelee uskontunnustuksemme sisältöä. Mutta huomaatko, mikä pelastushistorian kannalta hyvin keskeinen elementti tästä tiivistyksestä puuttuu? Siinä ei mainita millään tavoin Israelia. Tiivistelmät ovat tietenkin tiivistelmiä, niihin ei koskaan kaikki tärkeä mahdu. Samaan aikaan ne paljastavat, millaisten silmälasien läpi tarkastelemme asioita. Ne muodostavat ikään kuin mielen sisäisen viitekehyksen, joka auttaa meitä jäsentämään suurta yksityiskohtien määrää nostamalla huomion kohteeksi tietyt asiat. Tätä viitekehystä tai kertomuksen runkoa voidaan kutsua hienolla termillä kanoninen narratiivi.
Uuden testamentin tutkija N.T. Wright: Israel on kuin postinkantaja, joka luulee, että kaikki kirjeet ovat hänelle.
Kristikunnalla on jo ensimmäisistä vuosisadoista lähtien ollut vaikeuksia hahmottaa suhdettaan valittuun kansaan Israeliin. Israelin valinta on haluttu selittää pois ja korvata heidät kristityillä. Uskontunnustuksetkin korostavat Jeesuksen universaalia ihmisyyttä – hänen juutalaista taustaansa tai sukujuuriaan Daavidin jälkeläisenä ei mainita. Pelastushistoriallisessa draamassa Israelin kansa tarjoaa puitteet, mutta näyttää, että kokonaisuuden kannalta se on useimmiten ollut kristikunnalle toissijainen. Todellinen pääosa perinteisessä kristillisessä narratiivissa kuuluu kirkolle. Fyysistä Israelia tarvitaan vain valmistelemaan ihmiskunnalle hengellinen pelastus. Tämän jälkeen Israel menettää merkityksensä ja häviää näyttämöltä. Jeesuksessa kaikki on jo päätöksessä, synnit on sovitettu. Kirkolla on nyt kehittyneempi, universaali versio Israelin uskosta. Israelin kertomus voidaankin tulkita lähinnä epäonnistumisen kertomukseksi. Tämä korvausteologinen raamatuntulkintamalli kiteytyy surullisella tavalla Uuden testamentin tutkija N.T. Wrightin luomaan mielikuvaan: Israel on kuin postinkantaja, joka luulee, että kaikki kirjeet ovat hänelle.
Historian kuluessa kristikunta on vienyt juutalaisilta paitsi aseman omaisuuskansana, myös oikeuden omiin pyhiin kirjoituksiinsa. Vuosisatojen ajan juutalaisella raamatuntulkinnalla ei ollut kristittyjen silmissä mitään arvoa. Usein edes Vanhan testamentin ei ajateltu syvimmältään puhuvan Israelista, vaan kaikki sille annetut lupaukset tulkittiin vertauskuvallisesti kristittyjen omaisuudeksi. Raamatun Israel tarkoitti kirkkoa ja muodosti ainoastaan välttämättömän näyttämön, jolla universaalit pelastushistorian tapahtumat esitettiin. Näitä ikivanhoja asenteita ja malleja kannamme usein tiedostamattamme mukanamme edelleen.
Raamatun tutkiminen erityisesti messiaanisten juutalaisten kanssa avaa oven yhteiseen oppimiseen.
Voisiko Raamattua lukea jollakin muulla tavalla? Tavalla, jossa Israelin esikoisoikeutta ei kaapata heiltä? Tavalla, joka kunnioittaa Raamatun lupausten alkuperäisiä vastaanottajia ja asettuu heidän vierelleen ylistämään Jumalan uskollisuutta ja suurta suunnitelmaa? Holokausti toimi monelle tyrmistyttävänä silmien avaajana havainnollistaen, mihin korvausteologia voi pahimmillaan johtaa. Sen jälkeen teologiassa on ruvettu enemmän etsimään juutalaista tapaa ymmärtää pyhiä tekstejä. Messiaanisen liikkeen synty toi puolestaan vielä uuden näkökulman: on mahdollista olla juutalainen ja seurata Jeesusta. Tänä päivänä meillä on aiempaa rikkaammat mahdollisuudet vuorovaikutukseen juutalaisten kanssa. Raamatun tutkiminen erityisesti messiaanisten juutalaisten kanssa avaa oven yhteiseen oppimiseen.
Tässä kirjoitussarjassa hahmotellaan Jeesuksen uskovan juutalaisen näkökulmaa Raamattuun tarkastelemalla sekä Jumalan sanan isoja linjoja että joidenkin pienempien yksityiskohtien tulkintaa. Messiaanisen liikkeen teologia ei ole millään tavoin yhtenäinen ilmiö, eivätkä kaikki Jeesukseen uskovat juutalaiset ajattele samoin. Otan esiin joitakin erityispiirteitä, joita havaitaan, kun messiaanisten yhteisöjen ja teologien raamatuntulkintaa verrataan perinteiseen kristilliseen raamatuntulkintaan. Minulle itselleni se on ollut kuin silmälasien vaihtamista tai uuden ikkunan avaamista Jumalan sanaan. Rukoilen, että sinäkin tulet siunatuksi!
Jatkoa seuraa…
