Luetaan Tooraa messiaanisten juutalaisten kanssa – Jumalan lain haaste ja ilo

Musikaalissa Viulunsoittaja katolla on hauska episodi, jossa kyläläiset väittelevät kiihkeästi. Päähenkilö Tevye toteaa heitä kuultuaan: ”Hän on oikeassa – mutta hänkin on oikeassa – ja hän”! Kyläläiset vastustelevat sanoen, ettei useampi voi mitenkään olla yhtä aikaa oikeassa. Välähdys kuvaa hauskasti juutalaisuuteen sisäänrakennettua halua harmonisoida vastakohdat niin, että mustavalkoisesta joko-tai-asetelmasta tuleekin ”sekä-että”. Tämä länsimaiselle ajattelulle vieras suhtautumistapa on läsnä jo Raamatussa.

Kun kristitty lukee Raamattua, Jumalan laki eli Toora herättää usein kysymyksiä. Uusi testamentti näyttää todistavan Paavalin suulla, että Mooseksen laki ei ole enää voimassa. Toisaalta Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa, ettei hän ole tullut kumoamaan lakia eikä siitä tule katoamaan pieninkään piirto. Mitä tästä oikein pitäisi ajatella?

Ehkä hieman yllättäen myös monet messiaaniset juutalaiset vaikuttavat hämmentyneiltä. Heidän kohdallaan kysymys on erityisen polttava siksi, että laki ja käskyt määrittelevät juutalaisen identiteetin rajalinjoja suhteessa ulkopuoliseen maailmaan. Ilman Tooraa ei ole juutalaisuutta ja juutalaisia. Toora-sana ei tarkoita pelkkää lakikokoelmaa – oikeastaan tarkempi käännös hepreasta olisi opetus. Tooraan sisältyy viiden Mooseksen kirjan kokonaisuus, Pentateukki, ja siinä merkityksessä käytän sanaa tässä tekstissä. Vielä laajemmassa merkityksessä Tooraan kuuluvat kaikki Vanhan testamentin heprealaiset kirjoitukset ja muu uskonnollinen juutalainen perinne. Nämä eri merkitykset esiintyvät myös Uudessa testamentissa.

Monenkirjavien näkemysten taustalla on muun muassa se tosiasia, että meillä ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka alkuseurakunnan juutalaiset yhdistivät Jeesus-uskon ja juutalaisen perinteen.

Messiaanisten juutalaisten suhtautuminen Mooseksen lakiin vaihtelee. Monenkirjavien näkemysten taustalla on muun muassa se tosiasia, että meillä ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka alkuseurakunnan juutalaiset yhdistivät Jeesus-uskon ja juutalaisen perinteen. Tämän päivän messiaaniset juutalaiset joutuvat etsimään vastausta toisaalta rabbiinisen juutalaisuuden suunnasta, toisaalta Paavalin kirjoituksista, joista monet ovat vaikeasti tulkittavia. Lisäksi useat messiaaniset ovat tulleet uskoon kristittyjen kautta ja ovat ainakin jossakin määrin sisäistäneet kristillisen kirkon juutalaisvastaisia ja lain noudattamiseen kielteisesti suhtautuvia asenteita. Jotkut puolestaan ovat liittyneet Jeesuksen seuraan ortodoksijuutalaisesta taustasta ja kokevat vapauttavana sen, ettei heidän tarvitse enää noudattaa rabbiinisen juutalaisuuden pikkutarkkoja laintulkintoja.

Messiaanisten juutalaisten suhtautuminen Tooraan voidaan jakaa karkeasti ottaen kolmeen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä, ”Toora-negatiivisin”, on perinteinen kristillinen näkemys, jossa Mooseksen lain noudattamisen ajatellaan tekevän tyhjäksi Jumalan armon ja vanhurskauttamisen uskosta.

Keskelle sijoittuu kanta, jonka mukaan Mooseksen lain kulttuurinen soveltaminen on hyväksyttävää, koska se on merkittävä osa juutalaisten kansallista identiteettiä. Useimmat messiaaniset etenkin Israelissa asettuvat tähän joukkoon. He viettävät sapattia ja juutalaisia juhlia ja ympärileikkaavat poikansa. Suhtautuminen traditioon on pohjimmiltaan kuitenkin jokaisen vapaasti valittavissa.

Kolmantena on ”Toora-positiivisin” kanta, joka tunnustaa juutalaisen perinteen jatkuvan arvon Raamatun kirjoitusten tulkinnallisena viitekehyksenä. Jeesus ja opetuslapset määrittelivät halachan eli käyttäytymisohjeen uuden liiton seurakunnalle. Rabbiinista perinnettä kuitenkin arvostetaan edelleen ja messiaanista juutalaista identiteettiä rakennetaan ennemmin suhteessa synagogaan kuin kirkkoon.

Kaikki messiaaniset juutalaiset ovat yksimielisiä siitä, että kukaan ihminen ei pelastu lakia noudattamalla. Pyrkimys tehdä Jumalan tahto on ihmisen vastaus Jumalan uskollisuuteen ja liittoon, jonka hän on tehnyt ihmisen kanssa. Kristillisissä piireissä kuulee usein yksinkertaistettua ajatusta siitä, että ennen Jeesusta uskottiin pelastumiseen hyvien tekojen välityksellä. Kristinusko puolestaan on armon uskonto ja jotakin aivan muuta kuin Israelin usko Vanhan testamentin lehdillä. Tästä seuraa, että oikeastaan Jumalakin on silloin erilainen. Monet raamatuntutkijat sanovat kuitenkin, että pelastuksen ansaitseminen oli itse asiassa vieras ajatus myös Vanhan testamentin uskolle, vaikka lakihenkinen, ulkonaiseen keskittyvä ja ansiota tavoitteleva uskonnonharjoitus onkin vaara, joka aina vaanii ihmistä. Voi olla, että Toora-positiivinen messiaaninen juutalaisuus kohtaa muita näkemyksiä suurempia haasteita siinä, kuinka yhdistää uskollisuus juutalaiselle laille evankeliumin tuomaan vapauteen.

Sapatin ja juutalaisten juhlien viettäminen sekä ruokaan liittyvien kosher-sääntöjen seuraaminen on juutalaiselle paitsi hänen kutsumustaan vahvistavaa samastumista omaan kansaansa ja sen historiaan, myös tulevan maailman murtautumista tähän hetkeen.

Toora-positiivista lähestymistapaa edustava messiaaninen juutalainen teologi Mark Kinzer kuvaa kauniilla tavalla juutalaisuuden syvällistä ymmärrystä siunauksesta, joka liittyy Jumalan käskyjen noudattamiseen. Sapatin ja juutalaisten juhlien viettäminen sekä ruokaan liittyvien kosher-sääntöjen seuraaminen on juutalaiselle paitsi hänen kutsumustaan vahvistavaa samastumista omaan kansaansa ja sen historiaan, myös tulevan maailman murtautumista tähän hetkeen. Pyhän erottaminen arkisesta ja puhtaan epäpuhtaasta on ikään kuin aavistus tai merkki tulevasta. Kinzerin mukaan näitä perinteitä noudattaessaan messiaaniset juutalaiset todistavat samalla Jeesuksen inkarnaatiosta, kuolemasta ja ylösnousemuksesta, joissa pyhyys ja puhtaus korotettiin kokonaan uudelle tasolle. Tämä pyhyys on tarjolla jokaiselle häneen uskovalle riippumatta siitä, onko hän juutalainen vai ei.

Juutalaisten esimerkkien lisäksi Kinzer mainitsee kristityille tutummat kasteen ja ehtoollisen sakramentit sekä Pyhän Hengen armolahjat, jotka nekin välittävät esimakua toisesta todellisuudesta. Jumala on antanut meille paljon ja hänen lahjansa ovat lupausta vielä rikkaammasta tulevaisuudesta. Juutalaisuudessa hyvän tekeminen ei pohjimmiltaan ole suoritus tai ansaitsemisyritys vaan osallistumista tikkun ha’olamiin, kärsivän luomakunnan korjaamiseen. Siinä rikkoutunut maailma saatetaan tulevan maailman lunastavien voimien vaikutuspiiriin. Näitä voimia heijasti jo Israelin valinta mutta kaikkein selvimmin ne tulivat näkyviksi Jumalan Pojan inkarnaatiossa, syntymisessä ihmiskunnan keskelle.

 

Jatkoa seuraa…