Kirjoittanut
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori ja voimavarakeskeinen työnohjaajaTurun kaupungin nykyisessä keskustassa sijaitsevan Kauppatorin mittava uudistusprojekti on kaupunkilaisten iloksi vihdoin alkanut saada näkyvää muotoa. Rakennustöiden yhteydessä torilla on tehty myös arkeologisia kaivauksia, onhan Turku historiaa haviseva kaupunki. Kuljin kerran työmaan ohi ja jäin katselemaan kaivauksen seinämiä. Eri aikakausina maahan kerrostuneet erilaiset ainekset näyttivät minusta aivan täytekakulta.
Onko mitään parempaa kuin mehevä täytekakku, jossa on monta maukasta taikinakerrosta, kerrosten välissä kaikenlaista hyvää, ja koko komeus vielä kuorrutettu jollakin syötävän suloisella! Kun leikkaa siitä palan ja lapioi sen lautaselleen, saa herkutella kaikilla kerroksilla yhtaikaa, ihanana sekoituksena. Mutta historia ei ole täytekakku; siitä ei voi leikata palasta ja saada kaikkia aikakausia elävinä ja todellisina maisteltavikseen samaan aikaan. Emme myöskään voi kaivautua menneisyyteen ja jatkaa herkuttelua kaikella sillä hyvällä, joka mielessämme johonkin aikaan liittyi. Mennyt on mennyttä, ja me, jotka elämme nyt, olemme laskemassa uusinta kerrosta ”historiakakun” pinnalle.
Jumala on historian Jumala, joka on läsnä ja vaikuttaa ajassa ja paikassa. Hän on kerran itse kulkenut maan päällä ja jättänyt tänne jalanjälkensä. Työtään jatkamaan hän valtuutti seurakuntaruumiinsa, joka toimii yhteydessä Herransa kanssa kaikkialla maailmassa. Tuo ruumis elää hänen käsinään ja jalkoinaan, silminään ja suunaan, vaikuttaen omassa ajassaan ja omalla paikallaan, jättäen samalla jälkensä historiaan ja aikakausien kerrostumiin.
Myös jokaisella paikallisella seurakunnalla on oma historiansa ja omat historiakerrostumansa. Ne ovat syntyneet seurakunnan elämän eri aikoina, ja tuon elämän viimeisin, tuorein kerros on muodostumassa parhaillaan. Kaikilla aikakausilla on omat ominaispiirteensä, ja joskus toivoisimme, että seurakuntakin olisi kuin täytekakku, josta palan lohkaisemalla voisimme saada kaikki sen historian kerrokset samalla kertaa lautasellemme. Silloin voisimme samaan aikaan maistella uutta ja nauttia edelleen myös menneestä.
Aina ei ole helppoa hyväksyä sitä, että jonkin aika on ohi. Kuitenkin kaikki seurakunnan elämän kerrokset rakentuvat edellisten kerrosten varaan, ja ilman aikaisempien vuosien ja menneiden sukupolvien työtä ja vaikutusta myös uusin kerros luhistuisi ja murenisi tyhjyyteen.
Mutta mikään näistä kerroksista ei kestäisi, ellei niiden alla olisi sitä lujaa kalliota, jonka varassa koko maailmanlaajuinen seurakunta ja sen elämä lepää. Tuo kallio on Kristus, ja tänäkin alkaneena vuonna, Anno Domini 2022, me saamme jatkaa rakentamista sille perustukselle, joka on hän itse. Rohkaiskoon vanha viisaus meitä luottamaan siihen, että vaikka eilinen on mennyt ja huominen on meille tuntematon, tänään Kristus itse on luvannut olla kanssamme ja auttaa meitä.
