Kirjoittanut
Minut kasvatettiin lukijaksi. Kotiin ostettiin kirjoja. Kirjastossa käynti kuului normaaliin päiväjärjestykseen. Olen kiitollinen vanhemmilleni, opettajilleni, seurakunnalle ja kirkolleni, jotka kannustivat minut kirjojen maailmaan. Suomalaiset ovat olleet kirjoja lukevaa väkeä. Nyt lukeminen vähenee, kertovat tilastot.
Kristittyinä olemme edelleen ”Kirjojen kirjan” kansaa. Jumalan ilmoitus on annettu Raamatun muodossa. Koko ilmoituksen tunteminen on suuri siunaus. Siksi Raamatun lukemista tukeva ja sen sanoman omaksumista selittävä kirjallisuus on kuulunut kristittyjen aarteisiin kirjapainotaidon keksimisestä lähtien.
Olen kasvanut kristillisessä kulttuurissa, jossa ymmärrettiin evankelioivan, opettavan, kasvattavan ja innostavan kirjallisuuden merkitys. Oli aivan luonnollista, että kristityt levittivät kirjoja ja ponnistelivat saadakseen yhä uusille kansoille kirjakielen, lukutaidon, Raamatun ja muuta omaa kirjallisuutta.
Seurakuntaelämässä vaalitaan vielä — ainakin puheiden tasolla — uskossa kasvamisen, ihmisenä kypsymisen ja vastuullisuuteen kasvamisen ihanteita. Ilman kirjallisuutta tavoitteisiin on vaikea päästä. Seurakuntayhteisön terveys ja uudistumiskykyisyys edellyttävät, että seurakunnassa on koko joukko lukevaa väkeä, jotka ovat valmiita haastamaan ajatteluaan. Lukemisen, pohdinnan ja oppimisen rikas maailma ei saa kadota seurakuntaelämästä.
Sähköinen uutisvirta on melko nopeatempoista mielikuvaviestintää. Nopeisiin väittämiin on vaikeaa mahduttaa perusteluita mukaan. Kirjat ovat yleensä sen verran laajoja kokonaisuuksia, että niissä pystytään käsittelemään kirjan keskeisiä teemoja monipuolisesti. Tarvitsemme lukutaitoamme.
Kristilliset kustantajat vaalivat edelleen pääosin helmikuulle ajoittuvaa kirja-alea. Lähiviikot tarjoavat oivallisen tilaisuuden sopia lauantain viettämisestä ilman somea ja televisiota — ja suunnitella tilalle seurakuntaväen kirjallisuuspäivää. Koko seurakunnan ohjelmaan sellainen ei taida enää mahtua. Mutta solut ja raamattupiirit ehtivät vielä mukaan.
En ole sähköisen sukupolven kasvatti. Ymmärrän, että kirjat saivat siksi vahvan otteen minusta. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että kirjat olisi syytä sysätä syrjään. Onneksi niin tarvitse käydä. Tunnen nuoria, jotka antavat kirjoille edelleen niille kuuluvan paikan. Sekä nopea että viipyilevä ajatuksenkulku sopii heille.
Olen hieman kateellinen heidän mahdollisuuksistaan.
