Kirjoittanut
Jaakko Pirttiaho on Yksin armosta ry:n toiminnanjohtaja, raamattunopettaja, kirjailija ja blogisti - www.yksinarmosta.fi”Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: Kääntymällä ja pysymällä levollisina te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne. Mutta te ette tahtoneet” (Jes. 30: 15).
Hellyttävän musertavaa on seurata Jumalan riipaisevaa huutoa kansalleen; Rakkautta, huolenpitoa ja apua oli tarjolla, mutta kukaan ei uskaltanut ottaa sanoja vakavasti.
Jumala puhui rakastetuilleen hädän aikana. Valtakuntien rajat olivat muutoksessa, pohjoinen mahti oli tunkeutumassa etelään ja samalla pyyhkäisemässä pienen Israelin ylitse.
Ihmisten katseet kääntyivät asevarastoihin, muureihin ja ennen kaikkea sinne suuntaan, mistä aseellista apua olisi saatavilla: Egyptiin. Miten näkymätön Jumala voisi auttaa konkreettisen ja jo ovella kolkuttavan uhan alla? Ei, nyt piti itse taktikoida ja taistella.
Ehkä Jesajakin pyöritteli silmiään ja tarkastutti saamansa viestin? Oliko todella niin, että juuri nyt oli aika olla paikallaan ja luottaa?
Jumalan sanat olivat selkeän yksinkertaiset: kääntymys ja hiljainen luottamus. Mitä ne tarkoittavat? Kääntymys tarkoitti katseiden suuntaamista inhimillisistä mahdottomuuksista mahdollisuuksien Jumalaan. Hiljainen luottamus puolestaan tuli ymmärtää rukoukseksi ja paikallaan odottamiseksi.
Ei ihme, että kansa valitsi paniikin huolettoman uskomisen sijaan. Niin minäkin olisin toiminut. Ehkä riittävän monien totaalisten tappioiden jälkeen uskallan avautua uudelle suunnalle?
Julkaistu myös Yksin armosta -sivustollani.
