Kirjoittanut
Kirjoittaja jakaa mietteitään Mielen päällä -ohjelmasarjassa Radio Deissä tiistaisin kello 14.45 ja torstaisin kello 19.03.Ihminen, miksi hymyilet, kuolet kuitenkin.
Tämä ajatus mielessäni heräsin 60-vuotissyntymäpäivänäni viime torstaina. Myöhemmin saman päivän iltana lähes 5000 ihmistä oli onnitellut minua muodossa tai toisessa. Se tuntui hyvältä.
Tein havainnon sisäisessä maailmassani: Masentunut ihminen kykenee tuntemaan hetkittäistä iloa masennuksensa syövereissä. Voiko tästä päätellä masennuksen olevan ihmisen tunne-elämän lamauttama sairaus, mietiskelin vielä perjantaiaamun puolella. Ihminen haluaa kokea merkityksellisiä ja positiivisia tunteita, mutta ympäröivä maailma ja ihmisen sisin eivät kykene herättämään niitä.
Kysymykseni paiskoi minut kohtaamaan asian päinvastaisuuden: Jos masennus on tunne-elämän sairaus, silloin ihminen ”pystyy” tuntemaan negatiivisia tunteita. Itse asiassa se on looginen välttämättömyys. Masennus ei siis ole syvimmiltään irrationaalinen tai epälooginen, vaan ihmisen todellisuudesta kumpuava tila.
Ei masennuksella ole ”yhteiskuntaluokkia”.
Kerroin merkkipäiväni haastatteluissa, etten ole kyennyt kirjoittamaan pitkiä tekstejä kymmeneen vuoteen. Kerroin avoimesti myös syyn siihen: kaksisuuntaisen mielialahäiriöstä johtuva lääkitys, joka vie luovuuden. Tämä on ajoittaisten masennuksieni oleellinen syy.
On hirvittävää, kun on paljon aiheita ja ajatuksia, mutta ei pysty kirjoittamaan niitä paperille. Kun vielä vuonna 2008 julkaisin kaksi kirjaa, sen jälkeen yhden kolumnin työstäminen on ollut liian vaikeata. Nyt kirjoittaessani tunnen tilanteen hulluuden; kirjoitan pitkiin aikoihin!
Joku ilkeä voisi heittää, että onpa Raikulla pienet ongelmat masentua! Totta – mutta vain toinen puoli. Ei masennuksella ole ”yhteiskuntaluokkia”. Koska masennus on aina tavalla tai toisella merkityksettömyyden kokemista, se on pohjimmiltaan eksistentiaalinen ongelma. Masennusta ei saa politisoida, sellainen on vaarallista ja tuhoavaa.
Tätä kirjoittaessani saan sähköpostin: ”Ihmisen ääni -keskusteluohjelmaasi Radio Deissä on levollista kuunnella.” Ehkä se on sittenkin niin, että taiteilijan taide syntyy tuskasta.
Lue myös:
Laulaja Rainer Friman: ”Olen ollut narsisti”
Rainer Friman avausblogissaan: Moralistien jumalakäsitteitä kaupitellaan totuutena
