Maailman keskipiste

Tarinan mukaan amerikkalaisturisti ja savolaisukko vertailivat kotimaitaan. Amerikkalainen röyhisti rintaansa ja kertoi maanmiehistään, jotka olivat käyneet Kuun pinnalla. Savolaisukkopa ei tästä hämmentynyt vaan veisteli: ”Mitteepä tuosta, Kuopion tor’ on mualiman napa, ja myö savolaiset muataan joka kesä auringossa!”

Savolaisukon mielestä kalakukkoa voi jäytää maailman keskipisteessä. Totuus lienee kuitenkin toinen, sillä jokainen tarkastelee maailmaa omista lähtökohdistaan käsin. Antiikin kreikkalaisten mielestä maailman napa sijaitsi Delfoin temppelissä, kun taas roomalaiset sijoittivat sen Forum Romanumille.

Katse kohti Lähi-itää

Myös Raamatusta löytyy maininta maailman navasta. Hesekielin kirjassa Jumala varoittaa ruhtinasta: ”Sinä kohotat kätesi raunioita vastaan, jotka on jälleen asutettu, kohti kansaa, joka on koottu takaisin toisten kansojen keskeltä ja joka nyt asuu maan navalla” (Hes. 38:12).

Vaikka jae kokonaisuudessaan liittyy salaperäiseen Gogin sotaan, voi siitä silti jotakin ymmärtää. Hajaannuksesta yhteen koottu kansa tarkoittaa tiettyä etnistä ihmisryhmää eli juutalaisia. Asuinpaikka taas viittaa siihen pienehköön maatilkkuun, joka sijaitsee Välimeren rannalla. Näin ollen Hesekielin profetian mukaan maailman keskipiste löytyy Lähi-idästä, Israelista.

Juutalaisen uskon mukaan kaiken keskus oli Jerusalemin temppeli. Keskiajalla kristityt päätyivät samaan kaupunkiin, sillä eräässä alttarikartassa maailman napana on juuri Jerusalem. Miksi on näin? Mistä syystä juuri Jerusalem on saanut korostetun aseman?

Hetki joka muutti kaiken

Laajennan hieman perspektiiviä. Jos Jumala on luonut maailmankaikkeuden, silloin koko maailma pyörii hänen ympärillään. Jumala on kaiken keskiössä. Juuri näin opettaa Kolossalaiskirjeen kaunis ylistyslaulu. Siinä kerrotaan, kuinka ”kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten” (Kol. 1:17). Hän on myös ”ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa”.

Mullistavaa on, että ylistyslaulu kuvaa Jeesusta! Hänelle annetaan samoja ominaisuuksia, jotka perinteisesti liitettiin Luojaan. Kun Jeesus syntyi, silloin Jumala tuli ihmiseksi. Maailman kaikkeuden Luoja otti ihmisen osan ajassa ja paikassa eli pari tuhatta vuotta sitten nykyisen Israelin maaperällä.

Mutta silti vasta pääsiäisen tapahtumat alleviivaavat Jerusalemin erityisasemaa. Kun Jeesus antoi henkensä, hänen verisestä rististään tuli maailman napa. Ja kun hän nousi ylös kuolleista, koko maailmankaikkeus natisi liitoksissaan. Näiden tapahtumien jälkeen ei enää mikään ole ollut ennallaan. Siksi seurakunta ylistää häntä, joka on ”meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto” (Kol. 1:14).

Jumala kohdattavissa

Missä on maailman napa tällä hetkellä? Tiedän yhden takuuvarman paikan; ehtoollispöydän. Jeesuksen voi löytää siitä ateriayhteydestä, joka on katettu hänen ystävilleen. Siellä hän vakuuttaa: ”Tämä on minun ruumiini ja vereni.” Sieltä löytyy maailman keskipiste. Ja myös se armo, jota jokainen ihminen pohjimmiltaan kaipaa.