Maailman kootut selitykset

Tulevaisuus on varma, ainoastaan menneisyytemme on täysin epävarma.

– Sanonta Neuvostoliitosta

 

Miksi jotkut yhteisöt ja yhteiskunnat ovat menestyneet, kun taas toiset jäävät polkemaan paikallaan, taantuvat ja menettävät elinvoimansa? Miksi tiede, teknologia, hyvinvointi, yksilönvapaudet jne. nousivat tietyissä olosuhteissa, eivätkä jossain muualla? Mikä se menestyksen resepti on?

Vastauksia tämän kaltaisiin kysymyksiin, ”maailmanselityksiä” lienee mietitty iät ja ajat, niin kauan kuin on ollut yhteisöjä, kuninkaita ja edes jonkin sortin filosofeja. Koska ihmiskunnan historia sisältää jo käsittämättömän määrän tietoa (sekä valtavia aukkoja), joista valita mieleisensä todistusaineiston, samoin kuin lukemattomia toteutuneita tai mahdollisia kehityskulkuja, on selityksiäkin erilaisia. Ja kiistatonta on, että myös tulkitsijan omat taustaoletukset ohjaavat tutkimusta ja tulkintaa.

Muodit vaihtelevat, mutta selitysmalleja on useita, ainakin nämä:

a) maantieteelliset tekijät
b) hyvät instituutiot (valtarakenteet, lainsäädäntö, omistusoikeus, oikeusvaltio, jne.)
c) parhaat tarinat, uskomukset, myytit, uskonto, maailmankuva, jne.
d) teknologiset innovaatiot
e) yksittäiset sankarit, tai
f) puhdas sattuma

Kaikkien em. tulkintojen tueksi löytyy valtava määrä tutkimusta ja nykyään myös tasokkaasti popularisoitua historiankirjoitusta. Maailmanselityksistä ei ole tänä päivänä pulaa.

Maantieteelle emme voi mitään

Oliko kaiken takana vain raaka biologia ja maantiede? Maantieteellisiä selitystekijöitä painottavan selitysmallin tunnetuin edustaja lienee Yhdysvaltalainen maantieteilijä ja antropologi Jared Diamond, jonka tunnetuin populaariteos lienee Gun, Germs and Steel vuodelta 1997.

Maantieteelliset tekijät kuulostavat järkeenkäyvältä selitykseltä etenkin, jos katsotaan hieman kaukaisempia aikoja. On selvää, että siellä, missä jatkuva malariakuumeessa viruminen sumentaa mielen ja moninaiset taudit pitävät väestön pienenä, eivät yhteiskunnat ole voineet kehittyä pitkälle. Toisaalta runsauden keskellä (jos sellaista jossain on ollut) ihmisellä ei ole ollut tarpeen kilvoitella kohti parempaa utopiaa. Siellä missä tilaa on paljon, ihmiset ovat voineet vältellä toisiaan, eikä heidän ole ollut pakko tehdä sopimuksia ja luoda instituutioita. Ovatko pohjoismaat hyvinvointivaltioita siksi, että täällä on ankara talvi ja painetta idästä? Tiukan maantieteellistä teoriaa ei kuitenkaan pidetä riittävänä selitysmallina.

Instituutiot, instituutiot, instituutiot

Mm. tunnetut taloustieteilijät Daron Acemoglu ja James A. Robinson ovat monumentaalisessa teoksessaan Why Nations Fail popularisoineet argumentin, että menetyksen takana on ennen kaikkea hyvät, inklusiiviset yhteiskunnalliset instituutiot. Missä korruptio rehottaa, vallanpitäjät käyttävät valtaansa yhteiskunnan resurssien kauhomiseksi omalle pankkitililleen ja pitävät vallan nyörit tiukasti käsissään, on yhteiskunnallinen kehitys vaikeaa ja hyvinvointi kärsii. Jo korruption ja nepotismin vähentäminen olisi todella hyvä uutinen miljardeille ihmisille. Kriisin koittaessa korruptoituneet yhteiskunnat ovat vaarassa muuttua romahtaneiksi valtioiksi, missä valtatyhjiön täyttävät erilaiset heimopäälliköt ja mafiat puolisotilaallisine joukkoineen.

Valtaa ja johtajuutta kuitenkin tarvitaan myös. Ehkä menestysresepti onkin instituutioiden kokonaisuuden ja niiden välisen optimitasapainotilan löytämisessä, kuten mm. Björn Wahlroos (Markkinat ja demokratia) ja Niall Ferguson (The Square and the Tower) esittävät. Hierarkiat, verkostot, markkinat, demokratia, johtajuus, jne. Johtajuutta, hierarkioita ja julkista valtaa tarvitaan, mutta liian hierarkkinen yhteiskunta on tehoton ja tukahduttaa luovuuden ja dynaamisuuden. Demokratiakin voi rapautua enemmistön tyranniaksi. Markkinat ja verkostot ovat välttämättömiä, mutta ilman julkisen vallan puuttumista peliin, hallitsemattomat markkinat johtavat ulkoisvaikutuksiin tai monopoleihin, jne.

Instituutioteoria vaikuttaa vahvalta selitykseltä. Mutta mitä on sen konepellin alla?

Mistä hyvät instituutiot ovat peräisin? Syntyvätkö ne väistämättä ”itsestään” luontaisena prosessina ihmisten jatkuvan keskinäisen jännitteisen vuorovaikutuksen alkuliemestä (kulttuurievoluutio), vai tarvitaanko niiden syntymiseen lisäksi jokin ”kipinä”? Pitikö jonkun keksiä ne ja puskea ne osaksi elämäämme?

Kaikki rakentuu sanojen, tarinoiden, uskon varaan

Tarinoiden, narratiivien, uskomusten varaan kaikki rakentuu ja lepää. Yhteiskuntien keskeiset instituutiot, alkaen rahasta ja kansallisvaltioista aina osakeyhtiöihin pysyvät olemassa, koska luotamme niiden ”tarinaan”. Maailmamme on luotu sanan voimalla ja me ihmiset ylläpidämme sitä sanoillamme.

Tarinoista on tullut viime aikoina yhä suositumpi ”maailmanselitys”. Ajatusta on pitänyt esillä mm. kenties tämän hetken tunnetuin ”maailmanselitysten supertähti”, israelilainen historian professori Yuval Noah Harari kirjassaan Sapiens. Harari ei kiistä maantieteen ja instituutioiden merkitystä, mutta korostaa tarinoiden merkitystä ihmislajin kehityksen laukaisijana.

Hararin ajattelussa ihminen on juoruileva ja tarinoita kertova apina. Juoruilemalla rakennamme yhteyttä ja luottamusta välillemme ja tarinoiden – fiktion ja uskomusten varassa pystymme toimimaan yhdessä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi – ja muuttamaan lopulta koko maailman. Usko on ojentautumista sen mukaan, mikä ei näy. Tarinat synnyttävät liikettä, muuttuvat todeksi, synnyttävät kansoja, instituutioita, liikeideoita ja yrityksiä ja muuttavat todellisuuden luonnetta.

Harari on kiistämättä oikeassa siinä, että pohjimmiltaan lähes kaikki inhimillinen toiminta rakentuu luottamuksen ja uskon varaan. Ilman näitä emme voisi toimia yhdessä. Kertomuksissa on valtava voima. Kaikki me kerromme tarinoita.

Mutta onko sillä väliä, millaisia tarinoita tai myyttejä uskomme ja toisillemme kerromme? Onko sisällöllä merkitystä? Käykö mikä tahansa jumaltaru luottamuksen sekä nykyaikaisen toimivan ja reilun ihmisyhteisön perustaksi?

Voivatko ihmiset olla jumaliaan parempia? Voiko joki nousta lähteensä yläpuolelle?

Onko sillä väliä, mitä uskotaan?

Onko sillä väliä, mitä uskotaan, kunhan uskotaan edes johonkin? Onko ajatuksilla seurauksia?

Kyllä sillä voi vähän olla. Etelä- ja Pohjois-Korea tarjoavat hyvän esimerkin ajatusten voimasta. Ero maiden elintasossa ja hyvinvoinnissa ei johdu geeneistä, maantieteestä, epämääräisestä ”kansanluonteesta” tai taustalla vaikuttavasta kulttuurista, vaan instituutioista. Ja erilaisten instituutioiden taustalla vaikuttaa kaksi hyvin erilaista maailmankuvaa, ml. erilaista ajatusta siitä, mitä tarkoitusta varten johtaja ja instituutiot ovat on olemassa. Jos Jumalaa ei ole, voi ihminen korottaa vaikka itsensä tai sukunsa jumalaksi. Ihmisen täytyy jollain tasolla uskoa tekevänsä ”oikein”, voidakseen tehdä todella väärin.

On kiintoisaa, että aivan viime vuosina tunnetut historioitsijat ovat jälleen ottaneet käsittelyyn myös ”myyttien” sisällön ja kääntäneet katseensa imperiumeista, sodista ja voitokkaista sotapäälliköistä näille vaarallisille vesille. Brittiläisen historioitsijan Tom Hollandin kirja Dominion on viimeisimpiä esimerkkejä runsaasta kirjallisuudesta, jossa pohditaan kristinuskon (kertomuksen) merkitystä sivilisaation kehitykselle.

Holland näkee kristinuskon ”tarinan” ainutlaatuisena, mm. koska se ei ole tarina voittajista ja valloittajista perinteisessä mielessä. Kuningas onkin palvelija, joka suostuu häväistäväksi ja kuolemaan. Yhteiskunnan uudistus ja parempi elämä tuli saavuttaa ennen kaikkea opetuksen kautta. Se, että ”kristikunnan” historia on täynnä sotia, ei muuta sitä tosiasiaa, että historiaan mahtui muitakin asioita. Tie on ollut pitkä. Sekulaari yhteiskuntamme, kansankielet, luku- ja kirjoitustaidon nousu, tiede, yliopistolaitos, oikeusvaltio, kansalaisyhteiskunta ja moni muu asia on ajatusten suoraa tai välillistä hedelmää. Instituutiot eivät syntyneet, emergoituneet itsestään. Ne syntyivät, koska ne päätettiin perustaa. Uskottiin, että se on oikein ja tarpeellista. Menkää siis… ja opettakaa.

YK:n teettämän World happiness report 2019 -indeksin kymmenen kärkimaata ovat historiallisesti protestanttisia. Instituutioltaan inklusiivisimmat ja elämänlaadultaan parhaat maat lähes järjestään ovat protestanttisen reformaation suoria tai välillisiä perillisiä, ja listalla seuraavina on monia katolisia maita.

Kristinuskon ytimessä on ainutlaatuinen kertomus, merkittävä ”myytti”. Tälle rajalle asti monet historioitsijat ovat valmiita tulemaan. Mutta onko se vain ”tarina”? Tämä onkin vaikea raja ylitettäväksi.

Kirkko ei tietenkään suostu myöntämään Raamatun olevan mytologia tai tarina. Kreikkalainen kulttuuri oli täynnä mytologisia jumaltarinoita, joihin suhtauduttiin Kreikassa vaihtelevasti. Runsas ”tarinaperinne” oli tuttu juutalaisillekin ja Paavali varoittaa tarinoista. Ensimmäiset kristityt eivät suostuneet ajattelemaan seuraavansa taitavasti sepitettyjä tarinoita (2.Piet.1:16).

Raamattu väittää olevansa silminnäkijäkertomus. Mutta tämä on toisen tarinan aihe. Palataanpa sen sijaan vielä yhteen selitysmalliin.

Yksilön merkitys

Historian kirjoitus on kertomuksia yksilöistä. Jos katsotaan vain historian suuria linjoja karttoja ja instituutiota, voi jäädä huomaamatta, miten valtava on ollut yksittäisten ihmisten ideoiden ja päätösten merkitys ihmiskunnalle. Mitä jos?

Mitä jos Karl Marx ei olisi rönsyilyiltään koskaan saanut Pääoman käsikirjoitusta valmiiksi? Entä jos Hitler olisi päässyt sinne taidekouluun? Mitä jos Woodrow Wilson ei olisikaan sairastunut espanjantautiin? Mitä jos Kaarle Suurella ei olisi ollut Alcuinia? Mitä jos Muhammed olisi saanut surmansa Mekkan taisteluissa? Mitä jos nuori Aleksanteri Suuri olisi loukannut jalkansa juoksukilpailussa tai Platon hukannut kynänsä? Entä jos Siddharta Gautama olisi saanut tarpeekseen mietiskelystä? Mitä jos Jeesus ei olisi tullut?

Jos perhosenisku voi aiheuttaa pyörremyrskyn, mitä saakaan aikaan ajatus? Maailma voisi olla tänään hyvin toisenlainen. Sodista ja rauhasta, instituutioista, liitoista ja unioneista, luostarien ja yliopistojen perustamisesta ovat päättäneet yksittäiset ihmiset. Ideat ja innovaatiot ovat joidenkin päästä lähtöisin. Verkostotkin ovat yleensä joidenkin yksilöiden synnyttämiä, samoin kuin menestyneet yritykset. Lähes kaikki maailmanuskonnot ja filosofiat ovat yksilöiden, pääsääntöisesti turhautuneiden naimattomien miesten perustamia. Yksittäisten ihmisten ajatukset ja sanat ovat vaikuttaneet kirjaimellisesti miljardien ihmisten käyttäytymiseen ja elämänvalintoihin ja kansakuntien suuntaan. Historiankirjoitus on nimiä.

Selitysmallit eivät sulje toisiaan pois

Raamattu ei vaikene yhteiskunnallisten instituutioiden tärkeydestä. Vanha testamentti on kiintoisa kertomus erään kansan julkisten instituutioiden kehityksestä (lainsäädäntö, vallanjako, oikeuslaitos, rajat, kansallinen yhtenäisyys, uskonnonharjoitus, koulutus, jne). Suurin osa kirjasta keskittyy erään kansallisvaltion nousun ja tuhon kuvaukseen. Jotkin instituutiot syntyvät sopeutumana vallitsevaan tilanteeseen, osa tulee ”annettuna”. Instituutiot muuttuvat ja elävät ja rapautuvat kansan tai sen johtajien moraalin rapautuessa.

Vanhasta testamentista löytyykin siis paljon historiallista aineistoa instituutioteorian tueksi, mutta myös maantieteellisen selitysmallin. Sijaitseehan Israel kolmen maanosan leikkauspisteessä ja on olosuhteiltaan erittäin monipuolinen – maa, joka virtaa maitoa ja mettä. Raamatun kertomukset sijoittuvat, alueelle, joka oli varsin hyvä korkeakulttuurin kehitykselle. Seudulla oli runsasta interaktiota kansojen välillä sotien, kaupankäynnin ja ajatustenvaihdon muodossa. Kaikki maailmanhistorian tärkeimmät imperiumit ulottivat vaikutuksensa alueelle. Kreikkalainen ajattelu ja Rooman imperiumin instituutiot eivät olleet koulutetuille juutalaisille, kuten Paavalille vieraita. Näissä olosuhteissa myös kristinusko syntyi.

Ja tietenkin Raamattu on myös kertomus, ”tarina”. Jos Vanha testamentti onkin kansallinen kertomus, niin Uusi testamentti on universaali: kaikille kansoille tarkoitettu. Raamattu on kiistatta ollut ”länsimaisten” yhteiskuntien keskeisin teos, sekä suoraan, että välillisesti monin eri tavoin. Ja yksilöiden merkitystä on vaikea kiistää. Ei liene liikaa sanottu, että ”maailmanselitykset” eivät sulje toisiaan pois.

P.S. Luterilaisuuden vaikutuksesta suomalaiseen yhteiskuntaan keskustellaan webinaarissa ke 12.8. Jos olet kiinnostunut osallistumaan, laita viestiä tapio.luoma-aho@kompassi.org

Artikkelikuva: Vlad Tchompalov on Unsplash.com