Kirjoittanut
Perheellämme oli tällä viikolla juhlapäivä. Avioliittomme täytti 14 vuotta, ja samana päivänä vietettiin valtakunnallista kaksostenpäivää.
-Mä haluan että perutaan se että me ollaan kaksosia!
Tällä hetkellä tytöistä tyhmintä maailmassa on olla toistensa kaksossisar. Kaverit kyselee, kumpi olikaan kumpi, ja siskon seura kyllästyttää.
Avioliitossakaan nuo tunteet eivät ole vieraita. Vieläkö tämän voi perua? Kasvetaanko mekin kohta kaksosiksi niin, ettei enää tiedetä, mistä toinen alkaa ja mihin toinen päättyy? Kyllästyttää, ärsyttää.
Menemme ravintolaan. Tytöt saavat juhlan kunniaksi limua ja pienet lahjat. Minä saan mieheltäni korun, hän minulta kellon.
Illalla mummi ja vaari tulevat kahvittelemaan kanssamme. Mummi on tehnyt hienon, perhosenmuotoisen kakun. Toinen siipi on koristeltu toisen tytön lempivärein, toinen toisen. Katselemme hääkuvia. Tyttöjä naurattaa. Isi näyttää ihan hassulta, sillä on ihan erilainen tukka ja iso hattu!
-Äiti aattele että just sä sait maailman parhaan miehen!
Ajatella.
