Kirjoittanut
Maailmanloppu tulee, mutta tuskin huomenna (21.12.). Mayakalenterista laskettu aika on tietenkin humpuukia. Niin ovat kaikki muutkin aikalaskelmat, kristilliset ja epäkristilliset. Silti maailmanloppu tulee kerran. Maailmanhistorialla on alku ja loppu. Tämä pallo ei pyöri täällä ikuisesti. Sen liike lakkaa viimeistään auringon sammuessa, mutta siihen menee vielä miljoonia vuosia. Sitä ennen Jeesus voi tulla takaisin.
Kristittyjen maailmanlopun odotuskin kiihtyy aika ajoin. Viime aikoina on puhuttu David Wilkersonin näystä, jonka hän sai vuonna 1974 ja jossa on paljon sellaista, mikä sopii meidän aikaamme. Hän ennusti maailmanlaajan laman, kristittyjen maallistumisen, ilmastokatastrofeja ja kristittyjen vainoja. Kaikki nämä ovat toteutuneet. Onko Jeesuksen tulo siis aivan oven edessä? Voi olla. Tosin on sanottava, että on maailmassa ennenkin ollut lamaa, kirkko on kallistunut syleilemään maailmaa, tulivuoret ovat purkautuneet ja maanjäristykset tehneet suurta tuhoa. Kristittyjä on vainottu aina, joskus enemmän, joskus vähemmän. Sitä paitsi kaikki Wilkersonin kertomat merkit ovat aivan raamatullisia, sillä Jeesus puhui samoista asioista jo pari tuhatta vuotta aiemmin. Sukupolvesta toiseen niitä on tarkkailtu ja usein ajateltu lopun olevan jo aivan käsillä. Tähän asti se on kuitenkin viipynyt. Ja voi viipyä vieläkin.
Ovatko kristityt olleet siis parituhatta vuotta väärässä odottaessaan Jeesuksen palaavan heidän oman sukupolvensa aikana? Eivät, sillä kristillisen seurakunnan kuuluu olla Jeesuksen paluuta odottava seurakunta. Se seurakunta joka ei odota, on väärässä. Meidän tulee valvoa, sillä emme tiedä päivää emmekä hetkeä. Onko lopunajan merkkien seuraamisella mitään merkitystä, jos ne ovat jollain tavalla toteutuneet eri aikakausina? Kyllä, sillä ne ovat aina olleet muistutusta tämän elämän rajallisuudesta. Jokainen uhkaava laavavirta ja hyökyaaltoja nostattava tsunami on Jumalan puhuttelua tälle maailmalle ja kutsu uskomaan häneen. Siksi ne ovat aina myös aikain merkkejä. Vanhat kristityt ovat lisäksi sanoneet, että vaikka paruusia, Jeesuksen maailmanlaaja paluu, viipyisikin, yksityisen ihmisen elämään se tulee sinä päivänä, jolloin hän saa ikuisuus kutsun. Siksi joka päivä tulisi olla valmis lähtöön.
Mitä oikea valvominen sitten on? Kerron ensin, mitä se ei ole. Siinä ei ole kyse ylivirittyneestä kristillisyydestä, joka orientoituu koko ajan lopunajanmerkkien seuraamiseen ja näkee niitä kaikkialla ympärillään. Ei myöskään siitä, että tarvittaisiin jokin erityinen Hengen lataus tai voima kantamaan kristittyä arjen tavallisten ongelmien yläpuolelle. Ylipäätään ei ole kysymys mistään korkeamman kristillisyyden tasosta, jonka jotkut kuvittelevat saavuttaneensa tai ainakin haluavat tavoitella sellaista. Oikea valvominen on sitä, että syntinen ihminen uskoo syntinsä anteeksi Jeesuksen sovitustyön tähden. Muuta valvomisen muotoa ei ole.
