Kirjoittanut
Emil Anton on suomalais-irakilainen katolinen teologian tohtori. Hänen viimeisin suomenkielinen kirjansa on Katolisempi kuin luulit: Aikamatkoja Suomen historiaan (Kirjapaja 2017).Aiemmissa blogeissani olen ottanut inspiraatiota kulloisestakin kuukaudesta: lokakuu oli ruusukon kuukausi, marraskuu kuoleman – ja sen voittamisen – kuukausi, viime kuussa kävin läpi helmikuun kalenterin etsien sieltä suomalais-kristillisiä elementtejä. Saman ajattelin tehdä tänään maaliskuulle, joka jälleen tarjoaa useita kansallisia ja katolisia makupaloja.
Ensinnäkin maaliskuun kalenteria selatessa huomio kiinnittyy naisiin ja tasa-arvoon. Kahdeksas päivä on kansainvälinen naistenpäivä, 19. päivä taas on tasa-arvon päivä. Muistitkos sellaista historiallista seikkaa, että Suomi oli maailman ensimmäinen maa, joka antoi kaikille naisilleen ääni- ja ehdokasoikeuden vuonna 1906? Siitä saamme oikeutetusti olla ylpeitä.
19.3. on samalla myös Juuson, Josefiinan ja muiden Joosef-johdannaisten nimipäivä, mikä juontaa juurensa siitä, että päivä annettiin katolisissa pyhimyskalentereissa 1400-luvulla pyhälle Joosefille, Jeesuksen isälle ja Marian puolisolle. Maria taas saa oman juhlansa 22. maaliskuuta, kun maallisessa kalenterissammekin lukee punaisella Marian ilmestyspäivä. Se on siirretty edeltävälle sunnuntaille oikealta paikaltaan, joka olisi 25. päivä. Luonnollisesti tasan yhdeksän kuukautta tämän päivän jälkeen, jona Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä, vietetään joulua.
Marian ilmestyspäivää edeltää Benedictuksen eli ruotsiksi Bengtin ja suomeksi Pentin päivä. Pyhä Benedictushan perusti läntisen luostarilaitoksen, ja hänen kuuluisa luostarisääntönsä on viime vuosina käännetty suomeksi oikein kahteen kertaan, sekä luterilaisten että katolilaisten toimesta. Nyt kun on paastonaika, niin Benedictuksen säännöstä sopii luettavaksi kohta, jossa todetaan seuraavaa: ”Paastonaikana taas veljien tulee omistautua Raamatun lukemiselle aamusta aina kolmanteen tuntiin asti” (48:14). Keskiaikaiset luostarit pelastivat jälkipolville sekä Raamatun että sen tuntemuksen. Luostaristahan se Lutherkin lähti liikkeelle.
Lopuksi käännän katseen vielä palmusunnuntaihin, joka koittaa 29. maaliskuuta. Palmusunnuntain tapahtumilla on vahva historiallinen pohja: poikkeuksellisesti kaikki neljä evankeliumia kertovat yhteen ääneen siitä, kuinka Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin ja kansanjoukko hurrasi Daavidin Pojan tuloa. Tämä kertoo siitä, ettei kristinusko pohjaudu vain ekstaattisiin pääsiäiskokemuksiin, vaan niitä edelsi Jeesuksen oma tietoinen messiaaninen toiminta. Ylösnousemus antaa sitten jumalallisen vahvistuksen tälle Jeesuksen identiteetille.
Hoosianna, Daavidin Poika!
